Punkaharjun Kulennoisten alakoulun opettajainhuoneessa raikuu nauru jo aamusta. Opettajakollegat ja lapsuudenystävät Päivi Jääskeläinen ja Maarit Honkanen nauravat hersyvästi Päivin sihrusilmille, sillä hän ei ole aamuihminen – se on tiedetty jo lapsuudesta asti. Maarit aavistelee, että Päivillä saattaa olla ”tanhupäivä” – hän näet tanhuaa oppilailleen saadakseen näiden huomion. Päivi puolestaan on melko varma, että Maarit sopivan hetken tullen laulaa luikauttaa jotain oppilaiden iloksi, tänäänkin. Kaikesta näkee ja aistii, että nämä kaksi tuntevat toisensa erittäin hyvin. On erityistä, että opettajakollega on ystävä ja ystävä on opettajakollega. Mistä kaikki alkoi ja mitä tämä yhdistelmä antaa opettajuuteen?


Maarit Honkasen (vas.) ja Päivi Jääskeläisen (oik.) tiet kohtaavat myös lomalla

Opettajuuden siivet askarreltiin ala-asteella

Päivin ja Maaritin yhteinen taival alkoi keväällä 1984, kun Savonrannan ala-asteen koulutulokkaiden tutustumispäivässä perunoiden kuoriminen tuotti molemmille vaikeuksia. Jo tuolloin luotiin merkityksellisiä ja tukea antavia silmäyksiä tulevien ystävysten välillä. Ystävyyden sinetöi vaaleansiniset puuvillahousut, jollaiset molemmilla sattui olemaan jalassa koulunaloituspäivänä elokuussa.

Siivet opettajuudelle ystävykset arvelevat saaneensa yhdessä jaetuista myönteisistä ja oppilasta kannustavista koulukokemuksistaan: ”Näin jälkikäteen ajateltuna ammatinvalintaamme on ohjannut pieni maalaiskoulu ja positiiviset kokemukset opettajista ja oppimisesta. Erityisesti muistelemme lämmöllä 1. – 2.-luokan opettajaamme Irma Karvista, joka omalla persoonallaan loi oppimismyönteisen ilmapiirin. Vieläkin muistelemme Irma-opettajan piirroksia tauluilla sekä musiikkiesityksiä, joita kehuttiin lehtienkin palstoilla. Oppilaita kasvatettiin kannustaen. Jokaisessa lapsessa nähtiin hyvää. Koulun arki ei ollut suorituskeskeistä, vaan yhdessä tekemistä.” Myös lukion he kävivät yhdessä Kerimäellä ja peruskoulussa vastuuta saaneet ja vastuunkantamiseen oppineet ystävykset saivatkin lukiossa monia vastuutehtäviä. Siemen syvälliselle ja huumorin värittämälle opetus- ja elämänfilosofialle sekä vankalle kollegiaalisuudelle lienee saanut alkunsa jo yhteisillä koulumatkoilla: ”Linja-automatkoilla Savonrannan ja Kerimäen välillä pohdimme elämän suuria kysymyksiä ja välillä hupsuttelimmekin muiden matkustajien iloksi.”

Yhteisenä tavoitteena pienten koulujen kehittäminen

Vain vuoden välein ystävykset aloittivat opettajaopinnot Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksella. Vaikka valmistuttua tiet veivätkin eri kouluihin ja eri puolille Suomea, niin rakkaus kotiseutuun ja halu kehittää seudun pieniä kouluja saattoi ystävykset yhteen: ”Joskus haaveilimme siitä, miten mukavaa olisikaan työskennellä samassa työpaikassa. Emme kuitenkaan pitäneet asiaa realistisena, koska Itä-Suomessa ei luokanopettajan työpaikkoja ollut kovin usein tarjolla.” Haave oli tarkoitettu toteutuvaksi ja Maarit sai muutama vuosi sitten alkuopettajan pestin koulussa, jossa Päivi oli ollut opettajana jo vuodesta 2001 lähtien.

Ystävyys kantaa opettajuutta

Opettajakollegoina ystävykset luonnehtivat suhdettaan äärimmäisen luontevaksi, mutta ammatilliseksi: ”Emme koe toisiamme millään tasolla kilpailijoiksi, vaan toisen onnistuminen, työssä jaksaminen ja kehittyminen on yhteinen ilomme. On helppoa hyödyntää toistemme vahvuuksia ja rehellisesti myös tunnustaa ne asiat, jotka itselle opettajana on haastavia. Yhteinen reflektointi kantaa hedelmää monella tavalla. Vaikeatkaan asiat eivät aiheuta ristiriitoja. Asioista voidaan olla eri mieltä, mutta ystävyyssuhde on sen yläpuolella.”


”Ystävälliset sanat, kannustaminen, positiivinen kohtaaminen ja välittäminen ovat arvokkaita asioita, joita jokainen opettaja voi välittää toiselle opettajalle. Myös rehellisyys ja aitous vuorovaikutuksessa helpottavat arkea.”

Maaritin ja Päivin mielestä ystävyydestä kantautuu paljon hyvää opettajan työhön. He kokevat, että ystävyys ja sen positiiviset piirteet tuovat iloa koko työyhteisölle sekä oppilaille. Ystävät kollegoina voivat herkästi muodostaa kuppikunnan pienessä työyhteisössä. Päivi ja Maarit ovat kuitenkin tehneet työyhteisössään selväksi, että kaikki työntekijät ovat tasavertaisia ja vuorovaikutuksen on oltava tasapuolista kaikkien kanssa. ”Rehtorimme Pasi Holin mielestä ystävyytemme on tuonut koulumme toimintaan pelkästään myönteisiä asioita”. Kaksikon mielestä vahva, vuosikymmenten yhteistyö ja ystävyys takaavat luottamuksen myös siihen, että töissä asiat luonnistuvat ja heihin on helppo luottaa. ”Kun tietää, mitä kaikkea toinen osaa, on helppo kollegoina jakaa työtä ja tehdä yhteistyötä, jolloin suurimman edun saavat itse asiassa oppilaat”, ajattelevat he viisaasti.

Arvostaminen ja luottaminen työn ytimessä

Kun opettajaystävykset kuvailevat, mitä he toinen toisessaan arvostavat, kuuntelija liikuttuu. ”Maaritissa on vuosienkin jälkeen tunnistettavissa myönteinen ja valoisa elämänasenne. Maarit on luova, hyvä keskustelija ja avoin. Maarit on ihminen, jonka lähellä on hyvä olla ja häntä on helppoa lähestyä”, kertoo Päivi. ”Arvostan Päivissä rehellisyyttä ja teeskentelemättömyyttä sekä äärimmäisen laajaa yleissivistystä. Päivi haluaa oppia aina uutta. Taiteellisuus äidinkielessä, kuvataiteessa ja musiikissa oli havaittavissa lapsena ja tämä kehittyy jatkuvasti. Päivin suhde luontoon on ollut lapsesta saakka hyvin vahva”, jatkaa Maarit. ”Olemme oppineet toisiltamme reilusti myönteisyyttä ja arkisten ilojen näkemistä.”


”Työyhteisöissä hyödytään eniten siitä ajattelusta, että työntekijät ovat samalla puolella yhteistä päämäärää varten.”

He luottavat toisiinsa. Oppilaat siirtyvät Maaritin alkuopetuksesta Päiville, joten oppilaiden oppimispolun jatkumo on luonteva ja kynnys matala. Opettajaystävykset peilaavat päivittäin yhteistä menneisyyttä arjen tilanteisiin ja osaavat arvostaa sitä, että kumpikin voi aidosti olla toisen seurassa ja opettajayhteisössä oma itsensä. Maaritin vahvuus, draaman hyödyntäminen opetuksessa, näkyy vahvasti koulussa. Kaikki suunniteltu tulee myös tehdyksi ajallaan, kun Päivi ennakoi asiat hyvissä ajoin ja on mieluummin aina askeleen edellä tilanteissa.

Samalla puolella yhteistä tavoitetta kohti

Vaikka näin täydelliseltä vaikuttava ystävä-kollega-suhde ei ole kovin yleistä, näkevät Päivi ja Maarit useita asioita, kuinka opettajayhteisöissä voidaan edistää hyviä kollegiaalisia suhteita: ”Ystävälliset sanat, kannustaminen, positiivinen kohtaaminen ja välittäminen ovat arvokkaita asioita, joita jokainen opettaja voi välittää toiselle opettajalle. Myös rehellisyys ja aitous vuorovaikutuksessa helpottavat arkea. Ystävyyssuhteemme tapaan työyhteisöissä hyödytään eniten siitä ajattelusta, että työntekijät ovat samalla puolella yhteistä päämäärää varten.” Kaksikon mielestä kilpailuasetelmaa kollegoiden välillä tulee välttää, vaikka työpaikoilla saattaa olla kova paine ja jopa pelkoa työpaikan tai etujen menettämisestä tiukassa taloustilanteessa.

”Elämme tällä hetkellä todeksi lapsuutemme unelmaa eli työskentelyä ystävinä samassa koulussa.

Tämän ei soisi loppuvan ennen eläkeikää.”


Opettajaystävyyssuhdettaan Päivi ja Maarit luonnehtivat myös hulluttelevaksi ja lapsenmieliseksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *