Kirjoittajat: Pirjo Kulju, Tampereen yliopisto & Johanna Kainulainen, Jyväskylän yliopisto

Kirjallisuuskasvatuksessa keskeisenä tavoitteena on innostaa oppilaita lukemaan. Tätä tavoitetta tukee mielekkäiden ja oppilasta innostavien työtapojen kehittäminen. Tässä esimerkissä mallinnamme Tampereen ja Jyväskylän opettajankouluttajien yhdessä suunnittelemaa ja toteuttamaa luokanopettajan monilaisten opintojen jaksoa, jossa näkökulmana oli digitaalisten työtapojen hyödyntäminen kirjallisuuden käsittelyssä. Malli toimii esimerkkinä eri yliopistojen opettajankouluttajien yhteistyöstä. 

Taustaa 

Luokanopettajien monialaisissa opinnoissa on jossain määrin samansuuntaisia sisältöjä kaikkien eri opettajankoulusta antavien yliopistojen opetussuunnitelmissa, sillä ne liittyvät lakisääteisesti koulussa opetettaviin aineisiin ja aihealueisiin. Opettajankouluttajat käyvätkin keskustelua monialaisista opinnoista eri tahoilla, mutta harvemmin näyttäisi olevan yhteisiä, yli yliopistorajojen tapahtuvia konkreettisia kurssitoteutuksia.  

Vuonna 2018 lähdimme Uutta luova asiantuntijuus -hankkeessa pohtimaan ja kokeilemaan opintojaksoa, jonka voisi toteuttaa samanlaisena sekä Tampereella että Jyväskylässä osana luokanopettajan monialaisia opintoja. Sovelsimme oppimismuotoilun ajattelua, johon kuuluu olennaisesti kehittämissyklit. Tarkoituksena oli tutkia kokeilevasti, millainen toteutus mahdollistaisi opiskelijoiden verkostoitumisen jo opintojen aikana ja kehittäisi luokanopettajan asiantuntijuutta. Yhtenä tavoitteena oli myös kehitellä monimuotokoulutusta etenkin kaksoispätevyyttä opiskelevien aineenopettajaopiskelijoiden näkökulmasta hyödyntämällä digitaalisia ympäristöjä. 

Digitaaliset ympäristöt voivat toimia paitsi monimuoto-opiskelun myös eri yliopistojen opiskelijoiden yhteistyön mahdollistajana. Mallimme sisältääkin sekä verkon välityksellä tapahtuvaa yhteistä toimintaa että kunkin opettajankoulutuksen omia tapaamisia.  

Sisällöllisesti jaksototeutus kohdentui omaan erikoisalaamme, äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineeseen. Tällä hetkellä julkisessakin keskustelussa pohditaan paljon lukutaitoa ja lukemaan innostamista ja keskityimmekin näin ollen kirjallisuuskasvatukseen ja pohdimme oppilasta motivoivia, moderneja tapoja käsitellä luettua. Näkökulmaksi valikoitui digitaaliset työtavat, mikä soveltui hyvin myös verkkoympäristössä työskentelyyn. 



Janette Saari: Sanasalaatti Timo Parvelan kirjasta Ella ja kaverit matkalla jamboreelle 
 


Suunnitteluprosessista ja jakson tehtävistä 

Prosessin alkuvaiheissa kävimme dialogia omista näkemyksistämme liittyen jakson sisältöön, toisin sanoen pohdimme ja vertailimme näkemyksiämme kirjallisuuskasvatuksesta. Vertailimme myös ajatuksiamme jaksolla luettavasta kaunokirjallisuudesta ja lähdekirjallisuudesta ja muodostimme yhdessä kirjoittaen kurssikuvauksen tavoitteineen ja tehtävineen. Kävimme lisäksi keskustelua arviointikriteereistä.  

Tällainen kollegiaalinen keskustelu oli antoisaa ja viritti yhteiseen suunnitteluun. Varsin pian yhteiseksi näkemykseksi muodostui kirjallisuuskasvatukseen liittyvien pedagogisten työtapojen laajentaminen erityisesti digitaalisiin työkaluihin.  

Yhteisen keskustelun myötä päädyimme jaksoon, jonka työnimeksi tuli ”Digityökalut kirjallisuuskasvatuksessa” ja joka toteutettiin syksyllä 2018 sekä Tampereella että Jyväskylässä 2 opintopisteen laajuisena ja osana luokanopettajan monialaisia opintoja. 


“Varsin pian yhteiseksi näkemykseksi muodostui kirjallisuuskasvatukseen liittyvien pedagogisten työtapojen laajentaminen erityisesti digitaalisiin työkaluihin.”

Päädyimme hyödyntämään Peda.netiä yhteisenä verkkoalustana. Peda.netissä julkaistiin materiaalit ja sinne tuotettiin kurssin tehtävät. Tehtäviin kuului mm. eri kirjojen pohjalta tuotettuja demonstraatiota – yhteensä jaksolla tuotettiin 246 demonstraatiota, jotka olivat kaikkien osallistujien nähtävillä ja siten oman kirjallisuuskasvatuksellisen ajattelun inspiroijana.   

Esimerkiksi Jenni Tammela ideoi ja työsti oheisen taidekuvan  Mårten Melinin runosta Två teoksesta Att vara eller inte vara – dikter om dig


Hän kuvaa demonstraatiotaan seuraavasti:  

Runous kirvottaa luovuutta: sen pohjalta on mukava käsitellä juuri vaikka runon herättämiä kokemuksia ja tunteita visualisoinnin tai jonkin muun luovan toiminnan kautta, minkä vuoksi päädyin tekemään runosta taidekuvan. 

Hän kertoo käyttäneensä työssään Unsplash-sivuston vapaasti käytettävää kuvamateriaalia sekä Photocollage-sivustoa ja pohtii, että tämantapaiset sivustot ja sovellukset ovat monipuolisesti hyödynnettävissä sellaiseen kuvanmuokkaukseen, mihin oppilaatkin hyvin pystyvät.  

Peda.netissä käytiin myös keskustelua kirjallisuuskasvatukseen liittyvistä kysymyksistä, esimerkiksi kirjallisuuden opetuksen jatkumosta alkuopetuksesta perusopetuksen loppuun, lastenkirjallisuuden aihepiireistä ja kirjallisuuden yhdistämisestä muihin oppiaineisiin.  

Verkkoalustan myötä myös vertaispalautteen antaminen ja töiden kommentointi oli helppoa, esimerkiksi yllä olevaan sanasalaattiin Timo Parvelan kirjasta Janette Saari sai seuraavanlaisen palautekommentin vertaisopiskelijalta: 

Kiinnostuin heti että mikä on sanasalaatti. Kiva ja värikäs toteutus, ja vieläpä vaativa siinä mielessä, että valittujen sanojen pitää olla olennaisia kirjan juonen kannalta. Tätä voisi jatkojalostaa luokan seinälle. Jokainen tekisi oman värikkään sanasalaatin ja sitten ne tulostettaisiin, muotoiltaisiin ja koottaisiin yhteen. 

Opintojaksoa kriittisesti arvioitaessa totesimme, että digityökalujen näkökulma tuotti uutta ajattelua kirjallisuuskasvatukseen, mutta opiskelijoiden syvällisempään verkostoitumiseen yli yliopistorajojen jakso oli liian lyhyt ja ehkäpä verkossa toimiminen ei tähän yksin riitäkään. Toisaalta toteutus osoitti, että tämantapaisessa monimuoto-opiskelussa on potentiaalia ja niitä kannattaa kehittää ja soveltaa edelleen luokanopettajan monialaisissa opinnoissa, myös yli yliopistorajojen.

Opettajankouluttajan näkökulmasta yhteinen dialogi erityisesti jakson suunnitteluvaiheessa tuki ammatillista kasvua ja auttoi ymmärtämään myös laajemmin toisen opettajankoulutusinstituution käytänteitä. 

Lisäksi opettajankouluttajien välinen kollegiaalinen yhteistyö rikastuttaa kouluttajien omaa ajatusmaailmaa ja toimii myös opettajankoulutuksen laadunvarmistajana, kun yhteisistä pedagogisista ratkaisuista, opintojen sisällöistä, laajuudesta ja arvioinnista keskustellaan. 

Malli kirjallisuuskasvatuksen jakson toteutukseen  

Esitämme seuraavassa mallin yhteisen jakson toteutukseen ja hyödynnettäväksi jatkossa. Vaikka sisällöt liittyvät kirjallisuuskasvatukseen, perusrunkoa voinee soveltaa helposti muihinkin sisältöihin ja eri oppiaineisiin. Pyrimme kuvaamaan jaksoa sekä sen toteutusprosessia sekä opiskelijan että opettajankouluttajan näkökulmista. 

Opintojakson suunnittelu yhteistyönä 

  • Eri yliopistojen opettajankouluttajat sopivat etukäteen yhdessä jakson tavoitteista, konkreettisista tehtävänannoista ja arvioinnista ja kirjaavat ne ylös yhteiselle verkkoalustalle.  
  • Toimintaa on sekä omissa opettajankoulutusyksiköissä että yhteisellä verkkoalustalla. 

Tavoitteet 

Opintojakson suoritettuaan opiskelija 

  • Ymmärtää koulun kirjallisuuskasvatuksen lähtökohtia 
  • Osaa soveltaa monipuolisesti erilaisia työtapoja kirjallisuuden käsittelyssä erityisesti luokilla 0-6  

Kontaktitunnit kussakin opettajankoulutusyksikössä 

  • Jakson aloitusseminaarissa tai aloitusluennolla opettajankouluttajat käsittelevät kirjallisuuskasvatuksen teoreettisia lähtökohtia tahoillaan. 
  • Opiskelijat työstävät tehtäviä pääsääntöisesti verkossa, mutta jakson aikana voidaan tarvittaessa järjestää työpajoja, joissa työstetään yhdessä erilaisia digitaalisia toteutuksia valituista teoksista ja käsitellään kirjallisuuskasvatuksen kysymyksiä ja työtapoja.
  • Lopetusseminaarissa käsitellään omaa opettajaidentiteettiä kirjallisuuskasvattajana. 

Opiskelijan tehtävänä on 

  • valita viisi erilaista lasten- tai nuortenkirjaa luettavakseen. Kirjojen tulee olla itselle mahdollisimman uusia ja vieraita ja niiden tulee edustaa eri genrejä, jotta käsitys lasten- ja nuortenkirjoista laajenisi. 
  • suunnitella ja toteuttaa kustakin valitusta kirjasta tehtävänanto ja sen demonstraatio, jotka ovat linjassa Perusopetuksen opetussuunnitelman (2014) perusteiden kanssa.  Demonstraatiot voivat olla lähtökohtaisesti digitaalisia tai ne voidaan esitellä digitaalisessa muodossa, esimerkiksi kirjatraileri, kirjavinkkaus, taidekuva, animaatio, juonen tai henkilögallerian visualisointi, miellekartta, infograafi, kirjanmerkki, kirjan kielen, teeman tai kuvituksen analyysi. 
  • aloittaa verkkokeskustelu jostakin itseä kiinnostavasta kirjallisuuskasvatukseen liittyvästä aiheesta ja osallistua toisten aloittamiin verkkokeskusteluihin. 
  • laatia yksi vertaispalaute toiselle opiskelijalle 
    kirjoittaa lopuksi itsearvio ja reflektio omasta oppimisesta, jossa hän myös kiteyttää oma näkemyksensä kirjallisuuskasvatuksesta.

Verkossa tapahtuva toiminta 

  • omien demonstraatioiden palauttaminen verkkoalustalle 
  • toisten demonstraatioiden kommentointi ja palautteenanto 
  • osallistuminen verkkokeskusteluun 
  • oman itsearvion ja vertaisarvioin palauttaminen verkkoalustalle  
  • palaute kurssista 

 
Lopuksi 

Opettajankouluttajien yhteistyö näkyy mallissa etukäteen yhteissuunnitteluna, koulutuksen aikana yhteydenpidossa kurssiin liittyvissä asioissa ja lopuksi yhteisenä arviointiprosessina. Opiskelijan prosessin kannalta hän osallistuu tunneille omassa opettajankoulutusyksikössään  ja toimii verkkoalustalla.  

Jakso on mahdollista toteuttaa pienin muutoksin myös kokonaan verkossa, esimerkiksi kurssin aloittava luento kirjallisuuskasvatuksesta voidaan helposti toteuttaa videotallenteena.  

(Artikkelikuva: Wilhelmiina Lapveteläinen: Henkilögallerian tulkint Annika Sandelinin teoksesta Yokon yökirja. Toteutus tehty iPadilla käyttäen FaceQ- ja Popplet Lite -sovelluksia).

Kirjallisuutta 

Kainulainen, J. & Kainulainen, P. 2014. Sanataidetta, elämyxiä ja eri kirjallisuus vyöhykkeitä. Viidesluokkalaiset ja kirjallisuuden opetuksen auktoriteetit kirjallisuuskäsityksen ja kirjallisuuden opetuksen määrittelijöinä. Teoksessa M. Mustola (toim.) Lastenkirja. Nyt. Tietolipas 245. Helsinki: SKS, 137–170.  
 
Kulju, P. (2017). Kirjallisuuskasvatus monilukutaitoistuu. Teoksessa S. Asikainen (toim.) Mikä meteli! Kiljusen herrasväki kirjallisuuskasvattajana. Pukstaavi, Suomen kirjainstituutin säätiö, 134-144.  
 
Rättyä, K. (2012). Lastenkirjallisuuden lajikysymyksiä. SKIDI 1(1), 52-56.