Kirjoittanut: Jouko Pullinen, Tampereen yliopisto

Ihmisellä on monia mahdollisuuksia määritellä itsensä, muodostaa käsitys siitä kuka on. Hän voi määritellä itsensä vanhempiensa lapsena tai lastensa vanhempana, jonkin maan kansalaisena tai alueen asukkaana, ammattiryhmän edustajana tai harrastusryhmän jäsenenä jne. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Kaikki ne määreet, joiden kautta ihminen muodostaa käsityksen itsestään, muodostavat yhdessä ihmisen yksilöllisen identiteetin. Identiteetillä ei siten ole yhtä pysyvää yhtenäistä muotoa, vaan jokainen meistä määrittelee identiteettinsä uudelleen eri aikoina ja eri tilanteissai.

Uutta luova asiantuntijuus-hankkeessa Tampereen yliopiston aineenopettajaopiskelijat saivat kaksoispätevyyttä opiskellessaan yhdeksi luokanopettajan monialaisten opintojen tehtäväkseen suunnitella ja toteuttaa itsestään identiteettikuvan. Identiteettikuvaa voidaan kutsua rakennetuksi henkilökuvaksi, jossa opiskelija itse suunnittelee kuvansa, kuvausympäristönsä ja päättää, miten ympäristöönsä asettuu ja mitä rekvisiittaa käyttää. Tavoitteena oli tiivistää näkemys omasta opettajuudesta yhteen valokuvaan. 

ULA-hankkeen omassa toteutuksessa korostimme oppiaineiden välisyyttä ja monilukutaitoa oppiaineita siltaavana käsitteenä. Näin ollen erityisesti multimodaalisuus ja visuaalisen narratiivin valitseminen lähtökohdaksi oli perusteltua. Itse kuvataidekasvattajana uskon tietenkin kuvan kerronnalliseen voimaan ja tutkijana visuaalisen etnografian mahdollisuuksiinii.  

Uskon Sarah Pinkin tavoin, että valokuvaaminen on mainio ilmiöiden havainnoinnin ja dokumentoinnin keino. Kuvaaminen on yhtä hyvin niin tutkijalle kuin taiteilijallekin myös käyttökelpoinen muistiinpanotekniikka. Tämä perustuu tietenkin paitsi valokuvan ”totuudellisuuteen”, myös sen tarkkuuteen ja valikoimattomuuteen. Valokuvanhan piirtyy periaatteessa kaikki se, mihin kamera suunnataan ja mitä kuvaan rajataan.  

Identiteettikuvassa kyse ei ole niinkään Stuart Hallia mukaillen siitä ”keitä me olemme” tai ”mistä me tulimme”, vaan siitä, keitä meistä voi tulla, kuinka meidät on esitetty ja mikä kaikki vaikuttaa siihen, kuinka mahdollisesti esitämme itsemme.iii Identiteettikuvalla ei tietenkään päästä täydellisesti kenenkään identiteetin ytimeen, vaan se on aina tulkinnallinen. Identiteettikuva voi kuitenkin antaa mielenkiintoisen näkökulman siihen, mitä luokanopettajaksi opiskeleva melkein valmis aineenopettaja haluaa itsestään kertoa, missä identiteettiprosessin vaiheessa hän on ja miten hän tulevan opettajan tehtävän ja siihen valmistautumisen kokee. 

Toteutuksissa näkyi kiinnostus kulttuuriin ja kieliin

Hankkeen toteutuksiin osallistuvien opettajaopiskelijoiden kuvissa keskeisimmäksi tulkinnan kannalta nousi kuvausympäristö. Opiskelijat ovat selvästi tottuneet ottamaan selfieitä, kuvaamaan itseään eri tilanteissa ja eri ympäristöissä. Opiskelijoiden aineenopettajataustasta johtuva kiinnostus kulttuuriin ja kieliin näkyi esimerkiksi siinä, miten ruotsin opettajaksi opiskeleva sijoitti itsensä Tukholman vanhaan kaupunkiin. Jos opiskelijalla ei ollut mahdollista kuvata itseään oikeassa ympäristössä, matkalaukku saattoi toimia hyvin siihen viittaavana rekvisiittana. Yksi yleinen rekvisiitta oli kirjasto tai muut viittaukset lukeneisuuteen.  

Kirjahylly, kirjoittaminen, iPad, soittimet tai luonnon tarkkailu voivat puolestaan viitata monilukutaitoon sekä multimodaalisuuteen. Kuva, joka sijoittuu ulkotilaan voi merkitä halua painottaa oppimisympäristöä luokan ulkopuolella tai luminen metsä voi merkitä ekologista viittausta ympäristökysymyksiin tai ilmastonmuutoksen uhkaan. 

(Huom. Opiskelijalta on saatu lupa kuvan julkaisuun) 

Yllä olevan kuvan opiskelija kirjoittaa: Identiteettikuvassani tuon esille tunnelmaa, monilukutaitoa sekä eri medioiden huomioimista, multimodaalisuutta. Kuvan tunnelma on lämmin ja positiivinen, minkä haluaisin opettajana luokkaani välittää. Kuvassa on läsnä useita eri medioita: kirjahyllyn sanalliset – kirjalliset – erilaiset ja eri genrejä edustavat tekstit, musiikki sekä digitaaliset tekstit ja ympäristöt käsissäni olevan iPadin muodossa. Äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettajana koen monilukutaidon ja multimodaalisuuden hyvin tärkeänä osana opetusta ja pyrinkin koko ajan kehittymään monilukutaidon pedagogiikan saralla.  

Lopuksi

On hyvä muistaa, että opiskelijat ovat aineenopettajaopiskelijoita, jotka haluavat lisäksi kelpoisuuden opettaa alakoulussa. Opettajaidentiteetin kannalta aineenopettajuus on vielä puolen vuoden luokanopettajaopintojen vaiheessa päällimmäisenä.  

Kokoisuutena identiteettikuva työkaluna voi tukea opettajaopiskelijaa hänen reflektoidessaan omaa asiantuntijaksi kasvuaan.

Kirjallisuus

[1]Ks. Ropo, Eero ja Huttunen, Maiju (toim.) 2013. Puheenvuoroja narratiivisuudesta opetuksessa ja oppimisessa. Tampere University Press. 

[2]Pink, Sarah (2001) Doing Visual Ethnography. Sage Publication. 

[3]Hall, Stuart (1999) Identiteetti. Vastapaino.