Kirjoittajat: Sirkku Lähdesmäki ja Päivi Valli, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius

Yhteissuunnittelulla kohti oppiaineiden eheyttämistä ja oppilaiden aktivointia

Opettajankoulutuksen tärkeä tehtävä on kouluttaa tulevaisuuden opettajia, joilla on ammatilliset valmiudet nähdä koulutuksen sovellettavuus osana opettajan työtä. Yhteissuunnittelu on yksi keskeinen opettajuuden taito, jossa oppilaiden valmiudet ja osallistaminen sekä ympäristön mahdollisuudet huomioidaan, jolloin oppilaiden aktiivinen toiminta ja omat kokemukset ovat lähtökohtana. Monialaiset opinnot antavat opiskelijoille valmiuksia suunnitella, toteuttaa ja arvioida oppimiskokonaisuuksia, joissa opetus on eheytettyä eri tiedonalojen ominaisluonteet huomioiden. ”Ulappa jäässä” muodostui Kokkolassa toteutetun opintojakson leikilliseksi nimeksi. Oppiaineiden eheyttäminen ja oppilaslähtöiset työtavat ovat tärkeitä tulevaisuuden opettajuuden ammattitaidon kulmakiviä. ”Ulappa jäässä”-opintojaksossa opettajaopiskelijat suunnittelivat luokanopettajien ohjaamana oppimiskokonaisuuden, joka toteutettiin sekä koululla että luonnonympäristössä meren äärellä.  Opeintojakson opettajina toimivat Sirkku Lähdesmäki ja Päivi Valli. Opiskelijat (12) olivat aineenopettajataustaisia kasvatustieteen maisteriopiskelijoita. Mukana oli kolme luokanopettajaa luokkineen. Opintojakson laajuus on 6 op. 

Erilaiset eheyttävät menetelmät, kuten ilmiölähtöisyys antavat opettajaopiskelijoille laaja-alaista ymmärrystä opetussuunnitelman linjaamien oppiaineita yhdistävien oppimiskokonaisuuksien toteuttamiselle. Ilmiölähtöinen oppiminen tunnustaa arjen luonnolliset tilanteet, yhteisöllisen oppimisen ja erilaisten oppimisympäristöjen ja aitojen oppimistilanteiden merkityksen oppimismotivaation syntymiseen ja oppimiseen. Oppilaslähtöisyys näyttäytyy erottamattomana osana ilmiölähtöistä oppimista, sillä oppilaan omakohtainen kokeminen ja mielenkiinnon kohteet ohjaavat oppimista.

Oppilaslähtöisyys näyttäytyy erottamattomana osana ilmiölähtöistä oppimista, sillä oppilaan omakohtainen kokeminen ja mielenkiinnon kohteet ohjaavat oppimista.



Opiskelijapalaute kehittämisen tukena

Opiskelijapalautteen kautta voidaan saada opintojakson toiminnan kehittämisen kannalta ensiarvoisen tärkeää tietoa. Tässä yhteydessä esitetty palaute kerättiin opiskelijoilta keväällä 2019 sähköisesti. Opiskelijat vastasivat itsenäisesti viiteen avoimeen kysymykseen, jotka koskivat ajankohtaa, toteuttamistapaa suhteessa tavoitteisiin, yhteistyötä luokanopettajien ja oppilaiden kanssa, jakson rakennetta ja leirikoulun merkitystä. Opettajaopiskelijoiden palaute osoittaa miten tärkeää omakohtainen ja kokemuksellinen opiskelu on. Opiskelijoiden kokemuksien perusteella yhdessä suunnittelu, vuorovaikutus muiden opiskelijoiden kanssa oli avartavaa, mutta oppilaiden innostuminen ja onnistumisen näkeminen hyvin suunnitellussa toiminnassa oli antoisinta. 


Käsitteen vipu kokemuksellista tutkimista autenttisessa oppimisympäristössä.  

Tavoitteet 

Opintojakson toteutus suhteessa tavoitteisiin oli toimiva, kaikkien tavoitteiden toteutuminen mahdollistui hienosti projektin edetessä.”

Opiskelijapalaute 3 

Ulappa jäässä –opintojakso on osa perusopetuksessa opetettavien aineiden ja aihekokonaisuuksien monialaisten opintoja. Opintojakson toimintaa ohjaavat tavoitteet nousivat 6:n opintopisteen moduulin tavoitteista. Yleisenä päämääränä on lisätä opiskelijoiden ymmärrystä eri oppiaineiden merkityksestä ja mahdollisuuksista opetuksen eheyttämisestä. Opintojakson suoritettuaan opiskelija hahmottaa perusopetuksen opetussuunnitelman poikkitieteellisen integraation näkökulmasta. Hän laajentaa käsitystään oppimisympäristöstä monipuolisiin kontekstuaalisiin ympäristöihin. Tämän lisäksi hän soveltaa innovatiivisia opetuskäytänteitä opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Opiskelija myös omaa valmiudet toimia yhteiskunnallisena vaikuttajana erilaisia verkostoja hyödyntäen. 

Toteutus 

“Hyvä, kun sai käytännössä toteuttaa oppimiskokonaisuutta.”

Opiskelijapalaute 2

Opintojakso toteutetaan siten, että tavoitteiden saavuttaminen mahdollistuu autenttisen ja kokemuksellisen toiminnan kautta. Toteutuksen elementtejä ovat seuraavat kuusi osa-aluetta, joiden kautta kuvaamme toteutusta. Osa-alueet ovat ilmiölähtöisen oppimisen hallinta, OPS:n hallinta, yhteissuunnittelut, kouluyhteistyö, verkostoituminen ja reflektointi.

Ilmiölähtöisen oppimisen käsitteen haltuun ottamiseksi opiskelijat perehtyvät aihetta käsittelevään kirjallisuuteen omatoimisesti. Sen tueksi asiaa sanallistetaan yhteisessä verkkokeskustelussa vuorovaikutteisesti sekä kukin yksilöllisesti omassa kohti ammatillista osaamista -kirjasessaan. Tämä osa-alue pohjustaa koko opintojaksoa ja teoreettisen haltuunoton pohjalle opiskelijat saavat muodostaa omakohtaisen kokemuksen kautta ymmärrystään ilmiölähtöisestä oppimisesta. 

Opetussuunnitelman hallinta on osa ammatillista pätevyyttä. Koska eheyttävän oppimisen suunnittelussa on tärkeä integroida tieteenalojen tavoitteita ja sisältöjä tarkoituksenmukaisella tavalla yhteen, on tämän taidon harjaannuttaminen olennaista. Opiskelijoita ohjataan matto -pedagogiikaksi kutsumamme menetelmän kautta paneutumaan eri oppiaineiden tehtävään ja tavoitteisiin sekä syventämään ymmärrystä oppiaineiden eheyttämisestä. Tämä johtaa eheyttävän oppimiskokonaisuuden ideointiin. Työskentely perustuu yhteisen asiantuntijuuden rakentamiselle aktiivisen pohdinnan ja yhteissuunnittelun kautta. Mattopedagogiikka -menetelmän avulla opiskelijat saavat mallin siitä, miten poikkitieteellistä integraatiota voidaan toteuttaa. Tämän työskentelyvaiheen jälkeen opiskelijoilla on perusta omaksua ilmiölähtöisen suunnittelun mallia. 

Yhteissuunnittelu on tietoisesti valittu toimintamalli. Sen myötä opiskelijat saavat autenttisen kokemuksen tiimiopettajuudesta ja samanaikaisopettajuuden mahdollisuuksista. Yhteinen asiantuntijuus mahdollistaa innovoivan suunnittelun ja monipuolisten oppimismenetelmien käytön myös opetuksen toteuttamisen jakautuessa useamman opiskelijan vastuulle. Yhteissuunnittelu perustuu suunnittelu –designiin (Lähdesmäki 2019), jonka ohjaamana opiskelijat systemaattisesti ohjataan ilmiölähtöisen oppimiskokonaisuuden suunnitteluun eri vaiheiden kautta.

Suunnittelussa opiskelijoita ohjataan valitsemaan kokonaisteema tai ilmiö, oppimiselle poimitut yksilöidyt tavoitteet ja oppiaineista nostetut täsmälliset sisällöt sekä laaja-alaisen osaamisen yksilöidyt tavoitteet, joita todella harjaannutetaan oppimiskokonaisuuden aikana. Samoin on avattava arvioinnin suunnitelma ja laadittava suunnitelmasta kokoava kuvio, joka osoittaa miten ilmiö on jäsennelty oppimistilanteiksi, joiden kautta tavoitteet on mahdollista saavuttaa. Tärkeä osa suunnittelua on myös jakson toiminnan kuvaus eli oppimistehtävien suunnitelma ja tehtävänannot sekä kokonaisuuden etenemisen aikataulusuunnitelma; mitä, missä, milloin. 

Kouluyhteistyö on oleellinen elementti aineenopettajaopiskelijoiden ammatillisen kasvun kannalta. Kokkolan opettajaopiskelijat toimivat yhteistyössä kolmen luokanopettajan ja heidän oppilaiden kanssa. Nämä kaikki luokat sijaitsivat samassa koulussa, joten luokkien välinen yhteistyö mahdollistui. Kolmen luokan oppilaat jakaantuivat neljään ryhmään. Oppilaiden omat kiinnostuksenkohteet ja tarpeet huomioitiin mahdollisuudella valita itse mihin opiskelijoiden esittelemistä oppimiskokonaisuuksista osallistuu. Tämä näkyi oppilaiden innostumisena ja motivoitumisena oppimiseen. Lisäksi oppilailla oli aktiivinen rooli oppimisessa, kun he mm. suunnittelivat, toteuttivat, tutkivat ja arvioivat yhdessä luokkakavereiden kanssa.

Yhteistyö luokanopettajien kanssa on ensiarvoisen tärkeää oppilaantuntemuksen ja yksilöllisyyden huomioimisen kannalta. Opiskelijat tarvitsevat tukea ja ohjausta pätevältä luokanopettajalta suunnitelmien ja niiden toteutuksen onnistumisessa. Yhteistyö opettajien ja oppilasryhmien kanssa tuo aineenopettajataustaisille opiskelijoille tarvittavia kokemuksia ja näkemyksiä alakoulun opettamisesta ja käytänteistä. Sen vuoksi oppilaskontakti on äärimmäisen hyödyllistä, tärkeää ja opettavaista. Opiskelijat pitivät merkityksellisenä oppimiskokonaisuuden toteuttamista käytännössä oppilaille.  

Verkostoituminen toteutui verkkoalustan käytön (Peda.net) ja yhteistyökumppanien kautta. Opintojaksolla hyödynnettiin digitaalista oppimisympäristöä, jonka avulla voidaan aktivoida yhteisöllisiä ajattelumalleja. Digitaalisen oppimisympäristön käytössä on tärkeää aktivoivien työtapojen käyttö. Käyttämällä aktivoivia työtapoja yhteisellä alustalla, opiskelijoiden tietoinen toiminta ja asiantuntijuuden jakaminen ovat välttämätöntä. Vuorovaikutusta edellyttävät työtavat verkossa rakentavat opiskelijan ymmärrystä ja mielekkäitä asiayhteyksiä. Aktivoivien työtapojen tulee olla hyvin strukturoituja ja suunniteltuja, mutta jättää kuitenkin tilaa keskustelulle ja oppijan omalle ajattelulle. Samalla opiskelijat saavat kokemuksen verkkoalustan käytöstä oppimisympäristönä, mikä rohkaisee heitä käyttämään verkkoalustaa myös omassa opetuksessaan. 

Oppiminen eri oppimisympäristöissä tuo oppimiseen mielekkyyttä ja iloa, mutta ennen kaikkea se mahdollistaa osallisuuden vahvistamista. Yhteistyö koulun ulkopuolisten tahojen kanssa tukee opetussuunnitelma-ajattelua. Opintojaksossa oppimisympäristöksi valittiin Kokkolassa meren rannalla sijaitseva nuorisokeskus, jossa on myös leirikoulutoimintaa. Ilmiönä työpajassa oli talvinen meri, joten oppiminen aidossa kontekstissa mahdollistettiin. Opiskelijoiden käsitykset oppimisympäristöstä laajenee, kun oppiminen viedään kontekstuaalisiin ympäristöihin. Opiskelijat kuvasivat meren äärellä tapahtunutta toteutusta ainutkertaisena kokemuksena. 

Reflektointi oli keskeinen osa opintojakson toteutusta. Opintojaksoon liittyi alusta loppuun asti oman oppimisen reflektointia. Reflektointi oli suunniteltu osatehtävien kautta eteneväksi prosessiksi, joka kirjattiin verkkoalustalle. Ensimmäiseksi opiskelijat tarkastelivat omaa käyttöteoriaansa ja jakoivat oman ryhmän kesken jokaisen oppimis-, tiedon- ja ihmiskäsityksen. Yhteisopettajuuden onnistumisen kannalta on tärkeää luoda yhteinen ymmärrys siitä, miten ryhmän jäsenet ajattelevat opetuksesta ja oppimisesta. Tämä keskustelu harjaannuttaa myös opiskelijan ammatillista kieltä ja dialogia, mutta jäsentää myös omaa ajattelua. Opiskelijat asettivat itselleen tavoitteita suhteessa opintojakson tavoitteisiin, joihin he palasivat opintojakson aikana ja päätteeksi reflektoiden niiden saavuttamista. Lisäksi on hyödyllistä reflektoida omaa ymmärrystä suhteessa teoreettiseen tietoon ja käytettyihin toteutusmalleihin. Reflektoiminen vaiheittain annettujen näkökulmien kautta koettiin onnistuneeksi ja siitä on myös hyötyä arvioinnin kannalta. Opintojen aikaiseen reflektointiin on luontevaa liittää formatiivinen arviointi ja oppimisen syventäminen sen avulla.  

Opiskelijoiden antaman palautteen mukaan toteutus oli onnistunut. Sen nähtiin palvelevan hyvin tavoitteita, mutta tarjonneen myös kokeellisen ja erilaisen tavan edistyä tavoitteissa. Pienen kokonaisuuden toteuttaminen tuntui mielekkäältä ja autenttinen ympäristö sekä oikea oppilasryhmän kanssa työskentely edistivät omaa osaamista ja ammatillisia valmiuksia. Aikaa ja tilaisuuksia yhteistyölle muiden yliopisto-opiskelijoiden kanssa olisi toivottu enemmän ja leirikoulu olisi palautteen mukana saanut olla päivän pidempi. 

Osaamisen kuvauksen arviointi 

“Yhteistyön tekeminen monien eri tahojen kanssa tärkeää ja opettavaista, tärkeää tulevan työn näkökulmasta.“ 

Opiskelijapalaute 7

Jo toteutuneen Ulappa jäässä -opintojakson myötä saatujen kokemuksien perustalta olemme kehittäneet arviointia. Opiskelijoiden osaamisen kehittymisen arviointi perustuu niin opiskelijoiden suunnitelmasta ja oppimiskokonaisuudesta toteuttamaan itsearviointiin, suunnitelman tavoitteiden mukaiseen laatimiseen ja ilmiölähtöisen näkökulman näyttäytymiseen niin suunnittelun kuin sen toimeenpanon vaiheissa oppilaslähtöisesti. Osaamisen edistymisessä opiskelijan arvioinnin työkaluna toimii ajantasaisesti pidettävä Matkalla ilmiöoppimisen taitajaksi – itsearviointikirja. Jokaisen kokoontumisen yhteydessä annetaan tähän liittyviä pohdintakysymyksiä. Arviointi koostuu kolmesta osa-alueesta:

  1. Pienryhmässä toteutettava ilmiöoppimisen suunnitelma, prosessi, toteutus ja vertaisarviointi
  2. Verkkokeskustelu ja flipped learning -tehtävät
  3. Itsearviointi
Ajankäytön jakautuminen

1. Ilmiöoppimisen suunnitelmasta yliopistonopettaja ja luokanopettaja antavat palautteen, jonka avulla opiskelijat voivat edelleen kehittää suunnitelmaa. Lopullisen suunnitelman opettaja arvioi numerolla. Opiskelijat laativat toteutuksesta sanallisen ryhmän itsearvioinnin ja antava numeron suhteessa arviointikriteereihin. 

2. Verkkokeskustelu ja flipped learning –tehtävät opiskelija avaa yksilöllisesti kirjallisena ja opettaja arvioi tämän numeerisesti. Tämän osuuden opiskelija liittää kokoamaansa itsearviointi-kirjan loppuun. Itsearvioinnin tehtävänannon mukainen tai sen osalta vajavainen toteutus voi vaikuttaa myös tämän osuuden arviointiin (+ – 1).  

3. Itsearviointi toteutuu prosessina. 

Itsearviointi on tärkeä osa prosessia ja edistää opiskelija kriittis-reflektiivisiä taitoja. 

Opiskelija peilaa reflektoiden omaa edistymistä Matkalla ilmiöoppimisen taitajaksi -kirjaseen opintokokonaisuuden aikana ja peilaa edistymistään suhteessa tavoitteisiin. Itsearviointi on reflektiivistä pohdintaa ja edellyttää sitoutumista omaan osaamisen edistymisen prosessin. Opiskelija laatii itsearviointiprosessistaan synteesin, jossa pohtii edistymistään suhteessa asettamiinsa tavoitteisiin ja  opintojakson tavoitteisiin. Opiskelija myös arvioi arviointikriteerien avulla osaamisen kehittymistä  ja ammatillissa valmiuksissa edistymistään. 

Kokemuksia toteuttamisesta 

“Leirikoulu kokosi yhteen ja huipensi kokonaisuuden. Oppilaiden riemu ja into jäivät päällimmäisenä mieleen.”

Opiskelijapalaute 8 

Case-kuvaukset on koottu keväällä 2019 opiskelijoiden tuottamien suunnitelmien, toteutuksen ja itsearviointien pohjalta. Opiskelijoiden antaman palautteen mukaan he kokivat yhteistyön luokanopettajan kanssa sujuneen pääsääntöisesti erinomaisesti ja kitkattomasti. Osa oli kokenut sisällön liian tarkan rajaamisen luokanopettajan toimesta suunnittelua hankaloittavaksi asiaksi, mutta kaiken kaikkiaan kokemus oli omaa opettajuutta vahvistavaa.  Oppilaiden kanssa toimiminen koettiin säännönmukaisesti tärkeänä ja erittäin hyvänä kokemuksena ja oppilaat olivat avoimesti ja innostuneesti mukana.  

Case 1. Perämies Wiklundin tarina  
Tekijät: Mikko Airto, Markku Heinonen, Sami Laakso & Niina Liukkonen

Oppimiskokonaisuuden taustalla on tarina perämies Wiklundin pelastamasta aarteesta, joka on lukittuna arkussa. Tavoitteena on saada tehtävien avulla arkku auki. Ajallisesti taustatarina sijoittuu 1800-luvun puoliväliin Oolannin sodan melskeeseen Itämerellä. Oppilaat toimivat kokonaisuuden aikana ryhmissä. Tässä kokonaisuudessa ryhmiä oli neljä, joissa kussakin oli 5-6 oppilasta. Tehtävät ovat siten luotu neljää ryhmää silmällä pitäen. Aarretta varten tässä kokonaisuudessa tarvitaan jokin lukittava arkku tai muu lipas, joka on avattavissa neljänumeroisella koodisarjalla (ks. alta kuva arkusta).

Aarteena tässä esimerkissä toimivat suklaakolikot. Saatekirjeen lukemisen jälkeen jokaiselle ryhmälle annetaan oma vanhahkon oloinen kirjeen sivu, johon on kirjoitettu sanoja (4 kpl jokaisella ryhmällä) salakirjoituksella. Ryhmien tehtävänä on ratkaista salakirjoitus kirjeessä olevien vihjeiden avulla. Ryhmät tarvitsevat toisiaan, sillä jokaisen ryhmän ratkaistut sanat ovat osa isompaa kokonaisuutta. Lopuksi ryhmät muodostavat yhdessä ratkaisuvirkkeen. Ratkaisuvirke kertoo oppilaille, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kirjeen mukana on myös kartta, jota ryhmät tarvitsevat rastien löytämiseksi ilmiöoppimiseen valitussa paikassa. Tässä kokonaisuudessa ilmiöoppimisen paikkana toimi meren äärellä Kokkolassa sijaitseva Villa Elba. 

Perämies Wiklundin mysteeri sai oppilaat paneutumaan tehtävään ja sen ratkaisemin oli haastava ja innostava tehtävä. Oppilaat pääsivät mittaamaan jään paksuutta itse kairaamansa reiän kautta ja tutustumaan alueen rantaviivan muutoksiin maan kohoamisilmiön myötä, kokeilemaan tekemiään tuulihyrriä ja testaamaan jäähakkuuta.  Monipuolisen tekemisen kautta talvinen aamupäivä jäällä ja rannalla sujahti kuin siivillä, eikä pureva tuuli haitannut touhun tuiskeessa. 

Case 2. Fysiikan pelipaja  

Tekijät Elina Sangi & Mia Peltonen

Oppimiskokonaisuuden tavoitteena on se, että lapset suunnittelevat ja toteuttavat ulkopelin, jossa on jonkinlainen jousielementti. Ennen pelin toteutusta käydään yhdessä läpi jousen toimintaperiaatetta sekä varataan aikaa suunnitteluun yhteensä neljän oppitunnin ajan. Tämän jälkeen pelit rakennetaan autenttisessa ympäristössä sekä testataan ja arvioidaan. Tähän on varattu aikaa yhteensä kolme oppituntia. Oppilaiden ohjeistetaan suunnittelemaan ja toteuttamaan ryhmäsi kanssa ulkopeli, jossa on mukana jousielementti. Pelin suunnittelussa painotetaan yhteistyötä ja pelin toteuttamiskelpoisuutta.  Suunnitelman tulee koostua sääntöjen, pelivälineiden ja pelialueen kokonaisuudesta.  Pelin toteutusta varten tarvittava materiaali pitää myös löytyä suunnitelmasta tarkasti. Lisäksi pelistä pitää tehdä digitaalisesti toteutettava mainos, jonka avulla peli esitellään muille. Pelin toteutus ja testaus tapahtuu ulkona ja suunnitteluvaiheessa on jo huomioitu sen toteuttamisolosuhteet. Tässä tapauksessa talvinen merimaisema. Ryhmä rakentaa suunnitelmansa mukaisen pelin. Pelit testataan ja arvioidaan oppilasjoukon ja mahdollisten vierailijoiden toimesta.  

Oppilaat innostuivat suuresti pelien suunnittelusta ja syntyi uusia pelilajeja, kuten kuoppakoripallo. Oppilaiden mainokset ja peli-ideat olivat innostavia ja Elban tavisessa maisemassa syntyi niin jäälle kuin maalle hauskoja ulkopelejä, joissa totta tosiaan jousi näyttäytyi käytännössä keskeisenä elementtinä. 

Ulappa jäässä jalostuu 2020 

“Ilmiöpohjaisuudesta keskustelu muiden opiskelijoiden kanssa oli antoisaa ja sain paljon uusia ideoita opetuksen suunnitteluun.”  

Opiskelijapalaute 5

Opintojakson rakenne ja opiskelijoiden positiiviset ja ammatillista osaamista edistävät kokemukset oppilas- ja opettajayhteistyöstä ilmiölähtöisen oppimiskokonaisuuden suunnittelun osalta ovat viitoittaneet tietä opintojakson kehittämiselle. Opiskelijapalautteesta kävi ilmi yhteisen asiantuntijuutta kehittävän keskustelun merkitys ja riittävän ajan turvaaminen sen kehittymiselle. Nykyisessä toteuttamismuodossa ilmiölähtöiseen oppimiseen perehtyminen opintojakson aluksi verkkokurssin (1op) välityksellä joulu-tammikuussa tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden joustavaan aloituksen, vertaisoppimiseen ja asiantuntijuuden jakamiseen.

Opintojakso jatkuu tämän jälkeen kontaktiopetuksen muodossa tammi-huhtikuun ajan (5op). Opintojakson teemana on tänä vuonna Kokkola 400 –vuotta ja luokkayhteistyö on tiivistetty viikolle 16, joilla opiskelijat toteuttavat 8t mittaisen ilmiölähtöisen projektin oppilaiden kanssa kahdella koululla yhteensä neljän luokanopettajan ja heidän oppilaiden kanssa. Verkostoituminen alueen eri kulttuuritoimijoiden kanssa on edellytyksenä ja painotuksena on taide- ja kulttuurinäkökulma.  Aineenopettajille autenttinen yhteissuunnittelu, perehtyminen ilmiölähtöiseen oppimiseen ja sen suunnitteluun ja yhteistyö luokanopettajien ja oppilaiden kanssa on merkityksellinen osa POM-opintoja.  

Kirjallisuus

Cantell, H. (toim.) 2015. Näin rakennat monialaisia oppimiskokonaisuuksia. Keuruu: PS-kustannus.

Lonka, K. 2015. Oivaltava oppiminen. Helsinki: Otava.