Kirjoittaja: Pirjo Kulju, Tampereen yliopisto

Every child is a potential designer of meaning at any given time. Using different modes of meaning (visual, aural, gestural, spatial, linguistic and multimodal resources) children can use an available design; engage in active designing to achieve their purpose. (Hesterman 2001, 87)

Jokainen lapsi on potentiaalinen merkityksen muotoilija missä tilanteessa vain. He voivat käyttää erilaisia modaliteetteja (visuaalisia, auditiivisia, liikettä ja eleitä sisältäviä, spatiaalisia ja kielellisiä) ja sitoutua aktiiviseen merkityksen muotoiluun saavuttaakseen päämääränsä.

Tänä päivänä lukutaidon käsitettä tulee tarkastella laaja-alaisesti ja yhä enemmän sosiokulttuurisesta näkökulmasta, jotta voimme jäsentää erilaisten merkitysten tulkintaa ja samalla kehittää pedagogisia työkaluja, joilla voimme ohjata ja tukea oppilaiden kasvamista kriittisiksi ja uutta luoviksi yksilöiksi. 

“Joko hän osaa lukea?”

Kun lapsi aloittaa koulun, tyypillinen kysymys on, että joko hän osaa lukea. Uusimman tutkimuksen mukaan lähestulkoon 30 prosenttia lapsista osaakin lukea koulun alussa sujuvasti virkkeitä ja toiset noin 30 prosenttia sanoja. Tällöin lukemisella tarkoitetaan kuitenkin peruslukutaitoa eli kirjoitetun kielen kirjain-äänne -vastaavuuden purkamista, dekoodausta ja luetun tekstin sisällön ymmärtämistä. Tätä ennen lapselle on kuitenkin kehittynyt runsaasti tietoa erilaisista teksteistä ja merkityksenannon keinoista, esimerkiksi saduista tai vaikkapa tubettajille tyypillisistä keinoista ilmaista asioita. Koulussa erilaisista teksteistä ja ilmaisukeinoista tiedostutaan käsitteellisemmin ja tekstien tuottamista harjoitellaan luoden kriittiselle lukutaidolle pohjaa alkuopetuksesta alkaen. 



Lukutaidosta onkin eri yhteyksissä puhuttu monin erilaisin käsittein, on informaationlukutaitoa, medialukutaitoa ja vaikkapa ympäristönlukutaitoa. Eräänlaiseksi kattokäsitteeksi erilaisille lukutaidoille Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa nostettiin monilukutaito. Opetussuunnitelmassa se määritellään seuraavasti (POPS 2014, s. 22): 

Monilukutaidolla tarkoitetaan erilaisten tekstien tulkitsemisen, tuottamisen ja arvottamisen taitoja, jotka auttavat oppilaita ymmärtämään monimuotoisia kulttuurisia viestinnän muotoja sekä rakentamaan omaa identiteettiään. 

Käsitteen taustalla on englanninkielinen termi multiliteracies ja se sisältää tekstien tulkinnan lisäksi tekstien tuottamisen. Monilukutaidon käsitettä voidaan jäsentää niin, että tekstit voivat ensiksikin olla multimodaalisia. Ne voivat siis sisältää muun muassa kirjoitettua kieltä, kuvaa ja ääntä. Tämä tekstien moninaisuus onkin helppo ymmärtää myös opetuksen kannalta, sillä yhä enemmän kommunikoimme käyttäen erilaisia keinoja kuten kuvia tai videoklippejä. 

Tekstien kontekstit ja kulttuurisidonnaisuus

Toinen näkökulma monilukutaitoon on tekstien kontekstit ja kulttuurisidonnaisuus (ks. kuvio). Tekstit ovatkin itse asiassa sosiaalisia konstruktioita ja ne muotoutuvat aina osana jotakin yhteisöä. Kriittinen lukija ymmärtää tekstien taustoja ja niihin liittyviä kirjoittajien tarkoitusperiä ja valtasuhteita. Osallisuus yhteisöön rakentuu pitkälti hallitsemalla sille tyypillisiä tekstikäytänteitä.  



 Kuvio. Monilukutaidon ulottuvuudet (mukaillen Kalantzis & Cope 2012)


Koulu on esimerkki omasta kulttuurillisesta yhteisöstään, johon on rakentunut omat tekstikäytänteensä. Äidinkielessä perinteisesti kirjoitettu aine, matematiikan sanalliset tehtävät tai eri oppiaineille tyypilliset kirjalliset kokeet ovat esimerkkejä tällaisista vain koulussa ilmenevistä teksteistä. Koulumaailman sisälläkin eri oppiaineet sisältävät omat tekstikäytänteensä. Opetussuunnitelma ohjaakin vahvasti siihen, että jokainen opettaja on oman oppiaineensa kielen opettaja. 

Monilukutaidon opetuksessa tiedostutaan erilaisista merkityksenannon keinoista ja niiden tulkinnasta. Tekstien tuottamisessa puolestaan voidaan hyödyntää oppilaiden oman elämismaailman resursseja, kuten digitaitoja, kielitaitoa tai tietoa populaarikulttuurin ilmiöistä, ja ohjata ajattelua käsitteellisempään suuntaan. Monilukutaidon yhteydessä voidaankin puhua myös tekstien muotoilusta, designista



Kuvio. Monilukutaidon design-prosessi (mukaillen Kalantzis & Cope 2012). 

Koulussa monilukutaito tukee ilmiölähtöisten, monialaisten oppimiskokonaisuuksien toteuttamista, ja se antaa näköalaa monimuotoisten tekstien huomioon ottamiseen oppimisprosesseissa. 

Uutta luova asiantuntijuus -hankkeen yhteydessä pohdimme Tampereen opettajaopiskelijoiden kanssa, miten jotakin asiaa voidaan lähestyä oppiainerajat ylittävästi monilukutaidon näkökulmasta. Tarkastelimme ilmiötä Talvinen meri eri modaliteettien kannalta, esimerkiksi, miten voimme lähestyä sitä paitsi kirjoitetun kielen ja visuaalisuuden kannalta myös kuuntelemisen ja kehollisuuden kannalta. Monilukutaito avaa monipuolisia näkymiä maailman ilmiöiden tarkasteluun ja jäsentää merkitysten tulkinnan ja tuottamisen prosesseja.

Ottamalla oppilaiden resursseja tietoisesti käyttöön koulussa, tekstien tuottajat näyttäytyvätkin helposti uutta luovina ja rajoja rikkovina. Isommassa mittakaavassa tekstien tuottajat ikään kuin käyttävät valtaansa ja luovat uusia käytänteitä, joita toisten tulee toisintaa ollakseen osa yhteisöä. Tekstit verkottuvat toisiinsa ja saavat jatkuvasti uusia muotoja. 

Lähteitä 

Hesterman, S. (2011a). Multiliterate Star Warians: The force of popular culture and ICT in early learning. Australian Journal of Early Childhood, 36(4), 86–95. 

Kalantzis, Mary & Cope, Bill 2012. Literacies. Melbourne: Cambridge University Press. 

Kulju, P., Kupiainen, R. & Jyrkiäinen, A. (2018). Monilukutaidon pedagogiikan juurilla. Kieli, koulutus ja  yhteiskunta, 9(2). Saatavilla: https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-huhtikuu-2018/monilukutaidon-pedagogiikan-juurilla

Kupiainen, Reijo; Kulju, Pirjo & Mäkinen, Marita (2015). Mikä monilukutaito? Teoksessa T. Kaartinen (toim.), Monilukutaito kaikki kaikessa. Tampere: Tampereen yliopiston normaalikoulu, 13–24. https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/98047/monilukutaito_kaikki_kaikessa_2015.pdf

Luukka, M.-R. (2013). Opetussuunnitelmat uudistuvat: tekstien lukijasta ja kirjoittajasta monilukutaituriksi. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 4(5). Saatavilla:  https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-joulukuu-2013/opetussuunnitelmat-uudistuvat-tekstien-lukijasta-ja-kirjoittajasta-monilukutaituriksi

Mertala, P. (2017). Näkökulmia monilukutaitoon: opettajuus ja situationaaliset lukutaidot. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 8(6). Saatavilla:  https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-joulukuu-2017/nakokulmia-monilukutaitoon-opettajuus-ja-situationaaliset-lukutaidot

NLG, The New London Group (1996). A Pedagogy of Multiliteracies: Designing Social Futures. Harvard Educational Review 66(1), 60–92. http://newarcproject.pbworks.com/f/Pedagogy+of+Multiliteracies_New+London+Group.pdf 

Ukkola, A. & Metsämuuronen, J. (2019). Alkumittaus – matematiikan ja äidinkielen ja kirjallisuuden osaaminen ensimmäisen luokan alussa. Julkaisut 17:2019. KARVI Kansallisen koulutuksen arviointikeskus. Saatavilla: https://karvi.fi/publication/alkumittaus-matematiikan-ja-aidinkielen-ja-kirjallisuuden-osaaminen-ensimmaisen-luokan-alussa/