Monimuoto-opiskelun ja yhtenäiskoulun opettajuuden kehittäminen

Monimuoto-opiskelun ja yhtenäiskoulun opettajuuden kehittäminen

Tällä sivulla esitellään Uutta luova asiantuntijuus -hankkeen 3. työpaketin projekteja. 

Projektien lähtökohtia ja tavoitteita avaavat kuvaukset tukevat opettajankoulutuksen monimuoto-opiskelun ja yhtenäiskoulun opettajuuden kehittämistä sekä tarjoavat vinkkejä ilmiölähtöisten ja monialaisten oppimiskokonaisuuksien suunnitteluun ja toteuttamiseen. 

Tausta-ajattelua yhtenäiskoulun opettajuuden kehittämiseen

Kirjoittaja: Johanna Kainulainen, Jyväskylän yliopisto

 

Mitä tarkoittaa “olla yhtenäiskoulun opettaja”? 

Miten se eroaa vai eroaako se ollenkaan luokanopettajuudesta tai aineenopettajuudesta? 

 

Yhtenäiskouluja muodostetaan koko ajan yhä enemmän, minkä tulisi haastaa myös kyseisten koulujen opettajuutta. Yhtenäiskoulut ovat parhaimmillaan yhteisöllisyyden oppimispaikkoja, joissa lapset ja nuoret voivat kasvaa toistensa tukemana ja ohjaamina. Yhteisöllisyyttä ja yhtenäisyyttä rakentavat muun muassa koulun yhteiset arvot ja yhteiset toimintaperiaatteet, joihin koulun toimijat voivat ja haluavat yhdessä sitoutua. Kuinka usein arvot ja toimintaperiaatteet ovat aidosti yhteisiä ja jaettuja, ja toimitaanko niiden perustamina koulun arjessa, kasvatus- ja opetustyössä?

 

Opettajankoulutuksella on tässä suuri tehtävä ja peiliin katsomisen paikka: koulutammeko me yhtenäiskoulujen opettajia vai ylläpidämmekö perinteistä koulutussuunta- ja oppiainejakoajattelua yllä? Tarjoammeko valmiuksia erityisesti aineenopettaja- ja erityisopettajaopiskelijoillemme yhtenäiskoulun opettajuuteen? 

Luokanopettajakoulutuksessa on pidempi aika pohjustaa ja rakentaa kasvatusajattelua opettajan työn taustalle ja kypsytellä omaa ymmärrystä laaja-alaisesta, kokonaisvaltaisesta oppimisesta ja kasvamisesta. Erityisesti aineenopettajaopiskelijoilla tuota aikaa ja tilaa ei välttämättä ole, eikä luokanopettajankelpoisuuden tuottavissa monialaisissa opinnoissakaan tarvitse välttämättä haastaa omaa kasvattajuutta ja siinä kehittymistä.

 

ULA-hankkeen Työpaketti 3:ssa on kehitetty avaimia yhtenäiskoulun opettajankoulutuksen kehittämiseen. Mitä koulutuksessa tulisi olla, jotta yhtenäiskoulun opettajuus pääsisi kehittymään ja syntymään?

 

Avaimia opettajankoulutuksen kehittämiseen:

 

Kehitettävä…

  • ymmärrystä oppilaan kokonaisvaltaisen kasvun ja kehityksen tukemiseen kasvatuksessa ja eri oppiaineiden avulla: miksi koulussamme on eri oppiaineita, mihin niillä pyritään, mitä yhteistä niillä on, millainen merkitys niillä on oppijan kasvulle ja kehitykselle ja identiteettityölle eri ikävaiheissa
  • ymmärrystä taidon ja tiedon oppimisesta: reflektoidaan omaa oppimista, harjoitellaan uusien taitojen oppimista itse 
  • ymmärrystä ja kokemusta oppimiskokonaisuuksien oppimisesta ja oppimisen ohjaamisesta: tarjotaan kokemuksia oppimiskokonaisuuksien suunnittelusta, toteutuksesta ja arvioinnista sekä kokemuksia opiskella oppimiskokonaisuuksia myös itse
  • arviointiosaamista

Syvennettävä…

  • ymmärrystä ryhmäprosesseista ja ryhmien ohjaamisesta: tarjotaan mahdollisuuksia oppia ryhmässä ja ryhmästä sekä ohjata ryhmää ja sen prosesseja, aineenopettajataustaisille tärkeää on päästä havainnoimaan ja ohjaamaan erityisesti alakouluikäisiä

Tuetaan…

  • kasvattajuuden ja opettajuuden edelleen kehittymistä: haastetaan reflektoimaan omaan opettajaksi kasvua ja kehittymistä systemaattisesti (ks. esim. PROpe-työskentely)
  • ammatillisen kehittymisen polkua: mallinnetaan mentoritoimintaa esimerkiksi ”parittamalla” kentän opettajia ja opettajaopiskelijoita

Annetaan…

  • eväitä yhteisöllisyyden kehittämiseen ja verkostoitumiseen: luodaan yhteisöllisiä toimintatapoja oppijoiden ja eri yksiköiden välille, mahdollistetaan verkostoitumista ja opintojen aikana sekä opiskelijakollegoiden ja kouluyhteisöjden kanssa sekä paikallisesti (opiskelija-koulu) että valtakunnallisesti (opiskelijat ja kouluttajat eri yliopistoissa)
Ilmiölähtöisesti monialaisiin oppimiskokonaisuuksiin – kuinka koulun arki ja lasten ja nuorten elämismaailman ilmiöt tuodaan monialaiseksi oppimiskokonaisuudeksi 
Kirjoittaja: Johanna Kainulainen, Jyväskylän yliopisto
 

Taustaa

Tämän toteutustavan taustalla on tarve käydä aidosti oppijalähtöisesti käsiksi niihin oppilaan elämismaailmasta kumpuaviin ilmiöihin, joihin ei ole olemassa valmista materiaalia, jotka aiheuttavat opettajassa hämmennystä, ihmetystä, ahdistusta, epävarmuutta, neuvottomuutta – sitä tunnetta, kun ei tiedä mitä pitää tehdä -, ja jotka tulevat siksi sivuutettua tai jätettyä kokonaan pois koulun toiminnasta ja oppilaiden ohjauksesta.

 

Monialaisiin opintoihin kuuluvissa integroivissa oppimiskokonaisuuksissa on aina mukana useamman oppiaineen näkökulmat, ja käsiteltävissä oppimiskokonaisuuksissa toteutetaan perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden laaja-alaisia osaamiskokonaisuuksia. Tällä sivulla esittelemme monialaisten oppimiskokonaisuuksien toteuttamisen mallin, jossa oppimiskokonaisuuksia lähestytään ns. ilmiölähtöisesti. 

 

Integroivien oppimiskokonaisuuksien opinnot ovat usein ajallisesti viimeisimpien opiskeltavien monialaisten opintojen joukossa, jolloin opiskelijalla on jo käsitystä lähes kaikista perusopetuksen oppiaineista sekä myös tuntumaa siitä, miten aineita voisi integroida toisiinsa. Tässä vaiheessa opiskelija myös tiedostaa sen, mihin omaa oppimista täytyy tai mihin hän haluaa oppimistaan vielä suunnata eri oppiaineiden tai -sisältöjen näkökulmasta. Tässä esiteltävällä mallilla yhtenä tausta-ajatuksena oli juuri tuottaa opiskelijalle mahdollisuus tarttua niihin sisältöihin, joihin he katsoivat vielä tarvitsevansa syventymistä opintojensa aikana 

 

Toimintamallin suunnitteluun ja toteutukseen ovat vaikuttaneet merkittävät kokemukset ajan ja ymmärrykselle annettavan tilan merkityksestä oppimiselle. Suunnittelussa ja toteutuksessa on sovellettu muun muassa Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksella kehiteltyä Tekstin hurma ja surma -ryhmän täydennyskoulutusmallia (ks. esim. Kainulainen, Kostiainen, Ovaska & Rautiainen 2008).  

 

Prosessin eteneminen vaiheittain 

 

Tässä esiteltävän toimintamallin ideana on 

 

1) ymmärtää arki-/koulumaailman ilmiöitä sekä avata sitä, miten ne linkittyvät opetussuunnitelman laaja-alaisiin osaamistavoitteisiin sekä toimintakulttuurin periaatteisin

2) pyrkiä tarkastelemaan perusopetuksessa opetettavien oppimiskokonaisuuksien sisältöjä ja opettamista sekä etsimään erilaisia eheyttäviä ja luovia, monilukutaidollisia lähestymistapoja eri ilmiöiden tutkimiseen ja ilmaisuun projektityöskentelyn avulla ja 

3) päästä kokeilemaan ilmiölähtöistä oppimisen ohjausta käytännössä. 

 

Toimintamallissa työskentely jatkuu vaiheittain opintojen viimeiseen tapaamiseen saakka, jolloin projekteja ja niiden kokeilua esitellään oppimiskokonaisuusseminaarissa. 

 

Työskentelyn vaiheet ovat: 

 

Vaihe 1. Orientoituminen monialaiseen ilmiöoppimiseen 

Kunkin opiskelijan henkilökohtaiset ymmärrystä horjuttavat ilmiöt selityksineen kootaan yhteisiksi miellekartoiksi, joita aletaan jäsentää (arvotuissa) pienryhmissä, ja ilmiöille ja niiden olemassaololle pyritään löytämään syitä tai perusteita. Arvottuihin ryhmiin kannattaa men siksi, että alkutyöskentelyyn saadaan mahdollisimman monia näkökulmia mukaan, varsinkin jos toteutuksessa on mukana eri oppiaineiden aineenopettajaopiskelijoita, erityispedagogiikan ja luokanopettajakoulutuksen opiskelijoita. 

Kun miellekarttoja/koonteja on työstetty riittävästi, valitaan niiden perusteella koko suurryhmää kiinnostavat ja haastavat ilmiöt, joita lähdetään työstämään seuraavassa vaiheessa pienryhmittäin. Valinta koko suurryhmän kesken on perusteltua siksi, että käsiteltävät ilmiöt kiinnostavat kaikkia osallistujia myös oppijoina seuraavien vaiheiden aikana – ideana on siis valita lähtökohtaisesti sellaiset työstettävät ilmiöt, jotka ovat kaikki niin motivoivia, ettei opiskelijalla ole tarvetta päästä myöhemmin vain tiettyyn pienryhmään sen aiheen kiinnostavuuden takia. Kun kaikista kartoituksessa mukana olleista ilmiöistä on valittu yhteisesti kiinnostavimmat, jakaudutaan tasaisesti pienryhmiin työstämään niitä eteenpäin. 

 

Vaihe 3. Taustatutkimukset ja ymmärryksen kartuttaminen valituista ilmiöistä 

Tässä vaiheessa valittua ilmiötä tarkastellaan ja pyritään ymmärtämään monipuolisesti tutkimuksen ja muun kirjallisuuden haastatteluiden, asiantuntijatapaamisten ym. muiden avulla. Tässä vaiheessa omaa ilmiötä esitellään myös muille pienryhmille ja pyritään lisäämään myös heidän ymmärrystään ilmiöstä ja sen taustoista ja siihen liittyvistä tekijöistä. Tässä vaiheessa ilmiöitä tarkastellaan kaikessa raadollisuudessaan, aikuisten tavoin, eli sitä ei vielä pyritä rajaamaan oppilaille sopivaan muotoon. Tässä vaiheessa on hyvä haastaa ryhmiä myös kehittämään omaan tieto- ja viestintäteknologista osaamistaan valitsemalla sellaisia tuottamisen tapoja, jotka ovat itselle vieraita (tuotokset voivat olla esimerkiksi nettisivuja, blogeja, videoita, infografeja, dokumenttielokuvia, Prezi-esityksiä jne.). Vaiheen tuotoksia voi käyttää hyväksi myöhemmin soveltuvien osin myös koulukokeiluissa. 

 

Vaihe 4. Ilmiöiden käsittely koulussa 

Tässä vaiheessa ilmiöitä lähdetään pedagogisoimaan ja viemään koulukontekstiin, suunnitellaan, miten ilmiötä voidaan käsitellä koulussa konkreettisesti valitulla luokka-asteella/opetusryhmällä tms., miten eri teemoja käsitellään opetuksessa. Pienryhmät pohtivat suunnitelmassaan ilmiötä muun muassa seuraavista näkökulmista: 

 

  • oppiaineintegraation (horisontaalinen ja vertikaalinen) näkökulmista 
  • monilukutaidon näkökulmasta 
  • yhteistyön näkökulmasta (esim. koulun ulkopuolisten toimijoiden kanssa) 
  • koulukulttuurin näkökulmasta 
  • opettajan perustyön näkökulmasta 

      Suunnittelussa kirkastetaan omaa näkemystä kyseisen ilmiön opetuksesta ja sen merkityksestä oppijalle. Pienryhmät pohtivat muun muassa sitä,

       

      • mitä ilmiöparissa ja sitä käsitellessä tulee oppia? 
      • mihin nykyisen opetussuunnitelman toimintakulttuurin periaatteisiin se liittyy ja miten  
      • mitä laaja-alaista osaamista sen on tarkoitus kehittää 
      • millaista muuta kompetenssia opetuksenne tulisi tuottaa oppilaalle? 
      • millaisiin teemoihin opetus voidaan jakaa ja miten teemat jäsentyvät pienempiin kokonaisuuksiin (kuten viikkotyöksi, yksittäiseksi oppitunniksi tai opetustuokioksi tai kuinka toimintaa voidaan toteuttaa osana koulun arkea päivittäin) 

          Tavoitteena tässä on muun muassa mallintaa muun muassa sitä, kuinka opetussuunnitelma jäsentyy konkreettiseksi toiminnaksi opettajan työssä. Opiskelijoita haastetaan kielentämään opetussuunnitelman ”sanoma” omin sanoin suunnitelmaansa.  

          Tämän vaiheen päätavoitteena on oppia ymmärtämään syvällisesti tavoitteiden, pedagogisen toiminnan ja arvioinnin suhdettaMitä ilmiön käsittelyn avulla tulee lopulta oppia ja osata, millaisella toiminnalla tavoitteet voidaan saavuttaa ja millaisella arvioinnilla päästään käsiksi tavoiteltuun osaamiseen. Suunnitteluvaiheessa pienryhmät antavat toisilleen myös vertaispalautetta työstä. 

          Tähän vaiheeseen liitetään myös opetuskokeilut koulussa. Kun yllämainittua suunnittelutyötä on tehty jo kattavasti, kokeillaan osaa suunnitelmasta (esim. yhtä teemaa tai muutaman tunnin kokonaisuutta jostain prosessin vaiheesta) oppilaiden kanssa. Jos mahdollista, pyritään kokeilu toteuttamaan parilla eri ryhmällä, jotta saadaan käsitystä myös ryhmän ja yksittäisten oppijoiden vaikutuksesta käsittelyyn. 

           

          Vaihe 5. Toiminnan arviointia ja edelleen kehittelyä 

          Kun opetuskokeilut on viety loppuun, viimeistellään omaa suunnitelmaa ja esitellään se ja kokeilun tuloksia yhteisessä lopputapaamisessa, jossa ajatuksia ja vertaispalautetta jaetaan vielä yhdessä suurryhmän kanssa. 

           

           

          Huomioitavaa 

           

          Edellä kuvattua toimintaa on toteutettu Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksella pääsääntöisesti 3–6 opintopisteen laajuisissa opintokokonaisuuksissa. Kuormittavuutta voi varioida kontaktiopetuksen määrillä, raportointien laajuudella, opetuskokeilun tuntimäärillä jne. Ryhmätyöskentelylle kannattaa varata aikaa myös kurssin kontaktiopetuksesta sen sijaan, että pienryhmien työskentely jää kokonaan kontaktiopetuksen ulkopuolelle ja kunkin pienryhmän omille harteille. Kun ryhmätyöskentelylle varataan aikaa kontaktiopetuksesta, saadaan käyttöön myös vertaispalautteen ja ohjauksen tuomat mahdollisuudet pelkän opettajan ohjauksen sijasta.  

          Tausta-ajattelua yhtenäiskoulun opettajuuden kehittämiseen

          Kirjoittaja: Johanna Kainulainen, Jyväskylän yliopisto

           

          Mitä tarkoittaa “olla yhtenäiskoulun opettaja”? 

          Miten se eroaa vai eroaako se ollenkaan luokanopettajuudesta tai aineenopettajuudesta? 

           

          Yhtenäiskouluja muodostetaan koko ajan yhä enemmän, minkä tulisi haastaa myös kyseisten koulujen opettajuutta. Yhtenäiskoulut ovat parhaimmillaan yhteisöllisyyden oppimispaikkoja, joissa lapset ja nuoret voivat kasvaa toistensa tukemana ja ohjaamina. Yhteisöllisyyttä ja yhtenäisyyttä rakentavat muun muassa koulun yhteiset arvot ja yhteiset toimintaperiaatteet, joihin koulun toimijat voivat ja haluavat yhdessä sitoutua. Kuinka usein arvot ja toimintaperiaatteet ovat aidosti yhteisiä ja jaettuja, ja toimitaanko niiden perustamina koulun arjessa, kasvatus- ja opetustyössä?

           

          Opettajankoulutuksella on tässä suuri tehtävä ja peiliin katsomisen paikka: koulutammeko me yhtenäiskoulujen opettajia vai ylläpidämmekö perinteistä koulutussuunta- ja oppiainejakoajattelua yllä? Tarjoammeko valmiuksia erityisesti aineenopettaja- ja erityisopettajaopiskelijoillemme yhtenäiskoulun opettajuuteen? 

          Luokanopettajakoulutuksessa on pidempi aika pohjustaa ja rakentaa kasvatusajattelua opettajan työn taustalle ja kypsytellä omaa ymmärrystä laaja-alaisesta, kokonaisvaltaisesta oppimisesta ja kasvamisesta. Erityisesti aineenopettajaopiskelijoilla tuota aikaa ja tilaa ei välttämättä ole, eikä luokanopettajankelpoisuuden tuottavissa monialaisissa opinnoissakaan tarvitse välttämättä haastaa omaa kasvattajuutta ja siinä kehittymistä.

           

          ULA-hankkeen Työpaketti 3:ssa on kehitetty avaimia yhtenäiskoulun opettajankoulutuksen kehittämiseen. Mitä koulutuksessa tulisi olla, jotta yhtenäiskoulun opettajuus pääsisi kehittymään ja syntymään?

           

          Avaimia opettajankoulutuksen kehittämiseen:

           

          Kehitettävä…

          • ymmärrystä oppilaan kokonaisvaltaisen kasvun ja kehityksen tukemiseen kasvatuksessa ja eri oppiaineiden avulla: miksi koulussamme on eri oppiaineita, mihin niillä pyritään, mitä yhteistä niillä on, millainen merkitys niillä on oppijan kasvulle ja kehitykselle ja identiteettityölle eri ikävaiheissa
          • ymmärrystä taidon ja tiedon oppimisesta: reflektoidaan omaa oppimista, harjoitellaan uusien taitojen oppimista itse 
          • ymmärrystä ja kokemusta oppimiskokonaisuuksien oppimisesta ja oppimisen ohjaamisesta: tarjotaan kokemuksia oppimiskokonaisuuksien suunnittelusta, toteutuksesta ja arvioinnista sekä kokemuksia opiskella oppimiskokonaisuuksia myös itse
          • arviointiosaamista

          Syvennettävä…

          • ymmärrystä ryhmäprosesseista ja ryhmien ohjaamisesta: tarjotaan mahdollisuuksia oppia ryhmässä ja ryhmästä sekä ohjata ryhmää ja sen prosesseja, aineenopettajataustaisille tärkeää on päästä havainnoimaan ja ohjaamaan erityisesti alakouluikäisiä

          Tuetaan…

          • kasvattajuuden ja opettajuuden edelleen kehittymistä: haastetaan reflektoimaan omaan opettajaksi kasvua ja kehittymistä systemaattisesti (ks. esim. PROpe-työskentely)
          • ammatillisen kehittymisen polkua: mallinnetaan mentoritoimintaa esimerkiksi ”parittamalla” kentän opettajia ja opettajaopiskelijoita

          Annetaan…

          • eväitä yhteisöllisyyden kehittämiseen ja verkostoitumiseen: luodaan yhteisöllisiä toimintatapoja oppijoiden ja eri yksiköiden välille, mahdollistetaan verkostoitumista ja opintojen aikana sekä opiskelijakollegoiden ja kouluyhteisöjden kanssa sekä paikallisesti (opiskelija-koulu) että valtakunnallisesti (opiskelijat ja kouluttajat eri yliopistoissa)
          Ilmiölähtöisesti monialaisiin oppimiskokonaisuuksiin – kuinka koulun arki ja lasten ja nuorten elämismaailman ilmiöt tuodaan monialaiseksi oppimiskokonaisuudeksi 
          Kirjoittaja: Johanna Kainulainen, Jyväskylän yliopisto
           

          Taustaa

          Tämän toteutustavan taustalla on tarve käydä aidosti oppijalähtöisesti käsiksi niihin oppilaan elämismaailmasta kumpuaviin ilmiöihin, joihin ei ole olemassa valmista materiaalia, jotka aiheuttavat opettajassa hämmennystä, ihmetystä, ahdistusta, epävarmuutta, neuvottomuutta – sitä tunnetta, kun ei tiedä mitä pitää tehdä -, ja jotka tulevat siksi sivuutettua tai jätettyä kokonaan pois koulun toiminnasta ja oppilaiden ohjauksesta.

           

          Monialaisiin opintoihin kuuluvissa integroivissa oppimiskokonaisuuksissa on aina mukana useamman oppiaineen näkökulmat, ja käsiteltävissä oppimiskokonaisuuksissa toteutetaan perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden laaja-alaisia osaamiskokonaisuuksia. Tällä sivulla esittelemme monialaisten oppimiskokonaisuuksien toteuttamisen mallin, jossa oppimiskokonaisuuksia lähestytään ns. ilmiölähtöisesti. 

           

          Integroivien oppimiskokonaisuuksien opinnot ovat usein ajallisesti viimeisimpien opiskeltavien monialaisten opintojen joukossa, jolloin opiskelijalla on jo käsitystä lähes kaikista perusopetuksen oppiaineista sekä myös tuntumaa siitä, miten aineita voisi integroida toisiinsa. Tässä vaiheessa opiskelija myös tiedostaa sen, mihin omaa oppimista täytyy tai mihin hän haluaa oppimistaan vielä suunnata eri oppiaineiden tai -sisältöjen näkökulmasta. Tässä esiteltävällä mallilla yhtenä tausta-ajatuksena oli juuri tuottaa opiskelijalle mahdollisuus tarttua niihin sisältöihin, joihin he katsoivat vielä tarvitsevansa syventymistä opintojensa aikana 

           

          Toimintamallin suunnitteluun ja toteutukseen ovat vaikuttaneet merkittävät kokemukset ajan ja ymmärrykselle annettavan tilan merkityksestä oppimiselle. Suunnittelussa ja toteutuksessa on sovellettu muun muassa Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksella kehiteltyä Tekstin hurma ja surma -ryhmän täydennyskoulutusmallia (ks. esim. Kainulainen, Kostiainen, Ovaska & Rautiainen 2008).  

           

          Prosessin eteneminen vaiheittain 

           

          Tässä esiteltävän toimintamallin ideana on 

           

          1) ymmärtää arki-/koulumaailman ilmiöitä sekä avata sitä, miten ne linkittyvät opetussuunnitelman laaja-alaisiin osaamistavoitteisiin sekä toimintakulttuurin periaatteisin

          2) pyrkiä tarkastelemaan perusopetuksessa opetettavien oppimiskokonaisuuksien sisältöjä ja opettamista sekä etsimään erilaisia eheyttäviä ja luovia, monilukutaidollisia lähestymistapoja eri ilmiöiden tutkimiseen ja ilmaisuun projektityöskentelyn avulla ja 

          3) päästä kokeilemaan ilmiölähtöistä oppimisen ohjausta käytännössä. 

           

          Toimintamallissa työskentely jatkuu vaiheittain opintojen viimeiseen tapaamiseen saakka, jolloin projekteja ja niiden kokeilua esitellään oppimiskokonaisuusseminaarissa. 

           

          Työskentelyn vaiheet ovat: 

           

          Vaihe 1. Orientoituminen monialaiseen ilmiöoppimiseen 

          Kunkin opiskelijan henkilökohtaiset ymmärrystä horjuttavat ilmiöt selityksineen kootaan yhteisiksi miellekartoiksi, joita aletaan jäsentää (arvotuissa) pienryhmissä, ja ilmiöille ja niiden olemassaololle pyritään löytämään syitä tai perusteita. Arvottuihin ryhmiin kannattaa men siksi, että alkutyöskentelyyn saadaan mahdollisimman monia näkökulmia mukaan, varsinkin jos toteutuksessa on mukana eri oppiaineiden aineenopettajaopiskelijoita, erityispedagogiikan ja luokanopettajakoulutuksen opiskelijoita. 

          Kun miellekarttoja/koonteja on työstetty riittävästi, valitaan niiden perusteella koko suurryhmää kiinnostavat ja haastavat ilmiöt, joita lähdetään työstämään seuraavassa vaiheessa pienryhmittäin. Valinta koko suurryhmän kesken on perusteltua siksi, että käsiteltävät ilmiöt kiinnostavat kaikkia osallistujia myös oppijoina seuraavien vaiheiden aikana – ideana on siis valita lähtökohtaisesti sellaiset työstettävät ilmiöt, jotka ovat kaikki niin motivoivia, ettei opiskelijalla ole tarvetta päästä myöhemmin vain tiettyyn pienryhmään sen aiheen kiinnostavuuden takia. Kun kaikista kartoituksessa mukana olleista ilmiöistä on valittu yhteisesti kiinnostavimmat, jakaudutaan tasaisesti pienryhmiin työstämään niitä eteenpäin. 

           

          Vaihe 3. Taustatutkimukset ja ymmärryksen kartuttaminen valituista ilmiöistä 

          Tässä vaiheessa valittua ilmiötä tarkastellaan ja pyritään ymmärtämään monipuolisesti tutkimuksen ja muun kirjallisuuden haastatteluiden, asiantuntijatapaamisten ym. muiden avulla. Tässä vaiheessa omaa ilmiötä esitellään myös muille pienryhmille ja pyritään lisäämään myös heidän ymmärrystään ilmiöstä ja sen taustoista ja siihen liittyvistä tekijöistä. Tässä vaiheessa ilmiöitä tarkastellaan kaikessa raadollisuudessaan, aikuisten tavoin, eli sitä ei vielä pyritä rajaamaan oppilaille sopivaan muotoon. Tässä vaiheessa on hyvä haastaa ryhmiä myös kehittämään omaan tieto- ja viestintäteknologista osaamistaan valitsemalla sellaisia tuottamisen tapoja, jotka ovat itselle vieraita (tuotokset voivat olla esimerkiksi nettisivuja, blogeja, videoita, infografeja, dokumenttielokuvia, Prezi-esityksiä jne.). Vaiheen tuotoksia voi käyttää hyväksi myöhemmin soveltuvien osin myös koulukokeiluissa. 

           

          Vaihe 4. Ilmiöiden käsittely koulussa 

          Tässä vaiheessa ilmiöitä lähdetään pedagogisoimaan ja viemään koulukontekstiin, suunnitellaan, miten ilmiötä voidaan käsitellä koulussa konkreettisesti valitulla luokka-asteella/opetusryhmällä tms., miten eri teemoja käsitellään opetuksessa. Pienryhmät pohtivat suunnitelmassaan ilmiötä muun muassa seuraavista näkökulmista: 

           

          • oppiaineintegraation (horisontaalinen ja vertikaalinen) näkökulmista 
          • monilukutaidon näkökulmasta 
          • yhteistyön näkökulmasta (esim. koulun ulkopuolisten toimijoiden kanssa) 
          • koulukulttuurin näkökulmasta 
          • opettajan perustyön näkökulmasta 

              Suunnittelussa kirkastetaan omaa näkemystä kyseisen ilmiön opetuksesta ja sen merkityksestä oppijalle. Pienryhmät pohtivat muun muassa sitä,

               

              • mitä ilmiöparissa ja sitä käsitellessä tulee oppia? 
              • mihin nykyisen opetussuunnitelman toimintakulttuurin periaatteisiin se liittyy ja miten  
              • mitä laaja-alaista osaamista sen on tarkoitus kehittää 
              • millaista muuta kompetenssia opetuksenne tulisi tuottaa oppilaalle? 
              • millaisiin teemoihin opetus voidaan jakaa ja miten teemat jäsentyvät pienempiin kokonaisuuksiin (kuten viikkotyöksi, yksittäiseksi oppitunniksi tai opetustuokioksi tai kuinka toimintaa voidaan toteuttaa osana koulun arkea päivittäin) 

                  Tavoitteena tässä on muun muassa mallintaa muun muassa sitä, kuinka opetussuunnitelma jäsentyy konkreettiseksi toiminnaksi opettajan työssä. Opiskelijoita haastetaan kielentämään opetussuunnitelman ”sanoma” omin sanoin suunnitelmaansa.  

                  Tämän vaiheen päätavoitteena on oppia ymmärtämään syvällisesti tavoitteiden, pedagogisen toiminnan ja arvioinnin suhdettaMitä ilmiön käsittelyn avulla tulee lopulta oppia ja osata, millaisella toiminnalla tavoitteet voidaan saavuttaa ja millaisella arvioinnilla päästään käsiksi tavoiteltuun osaamiseen. Suunnitteluvaiheessa pienryhmät antavat toisilleen myös vertaispalautetta työstä. 

                  Tähän vaiheeseen liitetään myös opetuskokeilut koulussa. Kun yllämainittua suunnittelutyötä on tehty jo kattavasti, kokeillaan osaa suunnitelmasta (esim. yhtä teemaa tai muutaman tunnin kokonaisuutta jostain prosessin vaiheesta) oppilaiden kanssa. Jos mahdollista, pyritään kokeilu toteuttamaan parilla eri ryhmällä, jotta saadaan käsitystä myös ryhmän ja yksittäisten oppijoiden vaikutuksesta käsittelyyn. 

                   

                  Vaihe 5. Toiminnan arviointia ja edelleen kehittelyä 

                  Kun opetuskokeilut on viety loppuun, viimeistellään omaa suunnitelmaa ja esitellään se ja kokeilun tuloksia yhteisessä lopputapaamisessa, jossa ajatuksia ja vertaispalautetta jaetaan vielä yhdessä suurryhmän kanssa. 

                   

                   

                  Huomioitavaa 

                   

                  Edellä kuvattua toimintaa on toteutettu Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksella pääsääntöisesti 3–6 opintopisteen laajuisissa opintokokonaisuuksissa. Kuormittavuutta voi varioida kontaktiopetuksen määrillä, raportointien laajuudella, opetuskokeilun tuntimäärillä jne. Ryhmätyöskentelylle kannattaa varata aikaa myös kurssin kontaktiopetuksesta sen sijaan, että pienryhmien työskentely jää kokonaan kontaktiopetuksen ulkopuolelle ja kunkin pienryhmän omille harteille. Kun ryhmätyöskentelylle varataan aikaa kontaktiopetuksesta, saadaan käyttöön myös vertaispalautteen ja ohjauksen tuomat mahdollisuudet pelkän opettajan ohjauksen sijasta.  Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Ut elit tellus, luctus nec ullamcorper mattis, pulvinar dapibus leo.

                  Työpaketin projektit ja taustateoriat

                  Pääset lukemaan alla olevia projektikuvauksia klikkaamalla kyseisen tekstin otsikkoa. 

                  Miten mallintaa aineenopettajille ilmiölähtöisiä toimintatapoja ja vahvistaa heidän pedagogista osaamistaan?  

                  Kirjallisuuskasvatuksessa keskeisenä tavoitteena on innostaa oppilaita lukemaan. Tätä tavoitetta tukee mielekkäiden ja oppilasta innostavien työtapojen kehittäminen.

                  Yhteiseksi siltaavaksi näkökulmaksi muodostui monilukutaito ja etenkin siihen liittyvät erilaiset ilmaisujen modaliteetit: visuaalinen, kielellinen, auditiivinen ja kehollinen.

                  Opettajaopiskelijat tarkastelivat, miten kehollisuuden voisi ottaa osaksi ilmiöiden tarkastelua. Kehollisuus kytkettiin osaksi laajempaa monilukutaidon näkökulmaa.

                  Kehollinen oppiminen korostaa toiminnan ja koko kehossa tapahtuvan aktiivisuuden, joko näkymättömän, sisäisen liikkeen tai näkyvän liikkeen merkitystä oppimisessa.

                  Lukutaidosta on eri yhteyksissä puhuttu monin erilaisin käsittein. Eräänlaiseksi kattokäsitteeksi erilaisille lukutaidoille Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa nostetaan monilukutaito.

                  Tavoitteena oli tiivistää näkemys omasta opettajuudesta yhteen valokuvaan.

                  Kouluvaltauksissa opettajaopiskelijaryhmät ottavat haltuunsa yhteistyökoulun, ja ohjaavat koulussa kaikki oppimistilanteet 1 - 3 valtauspäivän ajan.