Katselen Instagramissa videota kollegastani, jonka kanssa olen pian aloittamassa videopuhelun. Australian auringonnousu, sinisen meren leppoisat laineet, tuulen ja meren muovaamat kalliot ja aamujooga. Tämä on yksi Sydneyssä asuvan Laura Tuohilammen lempitavoista aloittaa aamu ennen hektistä ja pitkää työpäivää. Hän on kiitelty pedagogi, kouluttaja ja tutkija, jonka tavoitteena on motivoida ihmisiä innostumaan matematiikasta. Tuohilampi kysyy väsymättä itseltään ja muilta seuraavia kysymyksiä: Miksi niin moni inhoaa matematiikkaa? Miksi hyväksymme sen, että moni oppilas ahdistuu matikantunneilla? Miksi matematiikan opetusta ei muuteta niin, että matikasta tulisi innostavaa ja motivoivaa kaikille? Hän työskentelee New South Walesin yliopistossa tutkimushankkeessa, jonka tavoitteena on kehittää innovatiivisia tapoja tukea opettajien ammatillista kehittymistä.

”Älä muuta kaikkea, vapauta yksi tunti kuukaudessa”

Tuohilampi on kulkenut pitkän polun päästäkseen sinne, missä nyt on. Hän on aloittanut uransa hevosenhoitajana, opiskellut matematiikan opettajaksi ja päätynyt opintojensa jälkeen tekemään väitöskirjaa matematiikan mielekkyydestä. Sittemmin hän on työskennellyt Jyväskylän ja Helsingin yliopistoissa ja pyörittänyt sivussa Matikkanälkä-yritystään. Hän ei ole tyytynyt pelkkään tutkimuksen tekemiseen ja muodolliseen opettajankoulutukseen, vaan on myös aktiivinen viestijä sosiaalisessa mediassa. Esimerkiksi Instagramissa Tuohilampi jakaa hauskoja, innostavia ja ”outside the box” -tyylisiä matikkatehtäviä, ja pyrkii rikkomaan ennakkoluuloja liittyen matikkaan ja esimerkiksi siihen, millaiset ihmiset tykkäävät matikasta. Tuohilampea ajaa eteenpäin tarve ratkaista ongelmia ja halu auttaa ja tukea oppilaita saamaan matematiikassa onnistumisen kokemuksia. Tämän tehdäkseen hän on lanseerannut Maths for Humans -sivuston ja Matikkanälkä-palvelun, ja tavoittelee laajan verkostonsa kanssa vaatimattomasti vallankumousta matikan opetuksessa.

Opettajat osaavat jo opettaa matikan sisältöjä eikä heidän tarvitse osata sitä paremmin, Tuohilampi tiivistää. Matikkanälässä on kyse siitä, että muutetaan vain pieni osa opetusta sen sijaan, että kaikki täytyisi kerralla myllätä ja mullistaa. Tuohilammen matikkanälkävallankumous lähteekin liikkeelle siitä, että tehdään eri tavalla yksi oppitunti kuukaudessa. Ideana on, että tuon oppitunnin aikana mennään ”oppilaan pään sisään” ja kuunnellaan, miten oppilaiden matemaattinen päättely etenee. Tätä Laura kutsuu termillä ”educational listening”, ja siinä annetaan vapaalle ajattelulle ja reflektoinnille aikaa. Oppitunnin tavoitteena on keskittyä kuuntelemaan ja unohtaa oppisisältöjen läpikäyminen. Kyseessä on vahvasti oppilaskeskeinen työtapa, jossa opettaja antaa oppilaille avoimen tehtävän ja lopputunnin ajan perehtyy siihen, miten oppilaat sanoittavat ajatusprosessejaan. Opettajat toki kohtaavat ja kuuntelevat oppilaitaan päivittäin, ja siihen työ isoilta osin perustuukin, Tuohilampi toteaa, mutta ero on siinä, että matikkavallankumouksessa kuuntelemisesta tehdään nimetty ja pedagoginen osa opetusta. Educational listening, eli kasvatuksellinen kuunteleminen on juuri tätä. Matikkanälkävallankumous ei ole mikään erillinen pedagogiikka jota täytyisi opiskella ja suorittaa, Tuohilampi muistuttaa. Tavoitteena on vain oppia ja jutella, epäonnistua ja kokeilla.

”It’s like maths, but made for humans: matematiikkaa, mutta ihmisille”

Tuohilampi on työskennellyt lukuisien koulujen ja opettajien kanssa, ja opettajien perustutkinto- sekä täydennyskouluttajana hänellä on vahva ymmärrys opettajantyön arjesta. Hän on usein kohdannut opettajissa epävarmuutta, joka liittyy esimerkiksi siihen, voiko oppilaiden motivointi olla näin helppoa, uskaltaako todella vapauttaa aikaa pelkälle kuuntelemiselle, ja voiko hyvällä omallatunnolla vetää oppitunteja, joita ei ole suunnitellut ja rytmittänyt etukäteen. Opettajilla on paineita uudistaa matematiikan opetusta, mutta hektinen arki voi usein tuntua musertavalta, jolloin voimia isoihin muutoksiin ei ole. Koulutusmaailman myllerryksessä Tuohilampi ei halua kuormittaa opettajia liikaa, vaan rohkaista heitä tekemään pienen muutoksen, josta he hyötyvät muussakin opetuksessaan ilman, että kokevat tippuvansa matematiikan oppisisältöjen kanssa kärryiltä. Juuri tätä kautta hän pyrkii myös tukemaan opettajien motivoitumista ja kiinnittymistä. Hän haluaa matikkavallankumouksen olevan ilmiö, johon opettajat haluavat mukaan, ja johon he haluavat kutsua myös kollegansa.

”Miksi on huono asia olla utelias?”

Siihen on erityinen syy, miksi olen kiinnostunut Tuohilammen työstä ja Matikkanälkävallankumouksesta. Paljastan Lauralle olevani juuri niitä ihmisiä, jotka jo ennen kouluun menoa kammosivat matematiikkaa. Jostakin syystä olin niin vakuuttunut huonoudestani, etten koskaan edes kunnolla yrittänyt. Toisella luokalla opettaja piti meille perjantaisin kertotaulukokeita, ja minä jännitin niitä niin paljon, että nenästä alkoi vuotaa kerta kerran jälkeen verta juuri ennen koetta. Lukiossa en jaksanut keskittyä matikanopetukseen, joten kehittelin ystäväni kanssa tunneilla oman matikankirjamme omilla symboleillamme. Opettajankoulutuslaitoksella opiskellessani ajattelin, ettei minusta voisi koskaan tulla luokanopettajaa, koska olin niin surkea matikassa. Vasta aikuisena, päädyttyäni puolivahingossa työskentelemään matematiikkaa ja taidetta yhdistelevässä projektissa, huomasin innostuvani matikasta. Oivalsin, että jos olisin lapsena ja nuorena saanut monipuolisempaa opetusta ja rohkaisua, olisin voinut pärjätä paremmin.

Muistan usein yrittäneeni udella matikanopettajalta, miksi tietty lasku laskettiin juuri tuolla tavalla, ja miksi minun tapani ei toiminut, mutta uteluihini ei usein jaksettu paneutua. En myöskään saanut kouluaikoina kokeilla esimerkiksi yhteistoiminnallista ongelmanratkaisua tai matikkaa monialaisissa projekteissa. Laura Tuohilampi toteaa ymmärtävänsä tarinaani hyvin. ”Meillä on oppilas, joka haluaa oppia, joka haluaa tietää miksi matikka toimii juuri tietyllä tavalla, mutta oppilas vaiennetaan eikä häntä oteta mukaan oppimaan. Miksi on huono asia olla utelias?” Tuohilampi harmittelee. Tämä ajatus ajaa häntä eteenpäin. Matikkanälkävallankumouksesta hän kaavailee liikettä, johon opettajat uskaltautuvat mukaan ja jonka avulla matematiikasta tulee hiljalleen jotakin kaikille sopivaa, jotakin kivaa.

Aktiivista urheilua, some-viestintää, tutkimuksen tekemistä, yrityksen pyörittämistä, opettajankoulutusta… Tuohilammen tahti on hengästyttävä. Olemme lopettelemassa videopuhelua, kun minun on vielä pakko kysyä Lauralta, mikä on hänen salaisuutensa. ”Mä nukun aina hyvin. Mulla on hyvät nukkumisrutiinit,” hän naurahtaa ja sitten onkin aika kiiruhtaa seuraavaan tapaamiseen. Minulla on sellainen tunne, että matematiikan vallankumous on lähempänä kuin arvaammekaan.

Tsekkaa mathsforhumans-sivusto ja osallistu 45 minutes of Math Love -tapahtumiin Facebookissa! Suomenkielinen kooste luvassa kustakin kerrasta.

Liity matikkavallankumoukseen ja seuraa Lauran työtä instagramissa @laurathemathsbuster