Teksti: Sorella Karme

Oppiminen ja opettaminen digitaalisissa ympäristöissä -opintokokonaisuus tarjoaa opiskelijalle valmiuksia ja verkostoja tulevaisuuden työelämää varten

Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa pilotoitiin osana ULA-hanketta tutkinto-opiskelijoille tarkoitettu valinnainen, 25 opintopisteen laajuinen Oppiminen ja opettaminen digitaalisissa ympäristöissä -opintokokonaisuus (EduDigi) ensi kertaa lukuvuonna 2019–2020. Tavoitteena oli sillata opettajien täydennyskoulutusta sekä perustutkinto-opiskelijoiden opetusta uudella tavalla ja opintokokonaisuus toteutettiinkin jo työelämässä toimiville opettajille suunnatun, 60 opintopisteen laajuisen Oppiminen ja opettaminen digitaalisissa ympäristöissä -erikoistumiskoulutuksen (DigiErko) rinnalla. Kokeilu oli onnistunut ja opintokokonaisuus on nyt vakiintunut osa kasvatustieteellisen tiedekunnan valinnaisten opintokokonaisuuksien opintotarjontaa – tulevana syksynä jo kolmatta kertaa.

Tulevaisuuden asiantuntijuus rakentuu yhteisöllisesti

Oppiminen ja opettaminen digitaalisissa ympäristöissä -opintokokonaisuuden tavoitteena on antaa opiskelijalle valmiudet ymmärtää digitalisoituvan yhteiskunnan koulun toimintaan mukanaan tuomat haasteet ja mahdollisuudet sekä valmiudet osata soveltaa tätä tietoa opetuksessa, oppimisympäristöjen ja oppimateriaalien kehittämisessä, arvioinnissa, koulun toiminnan kokonaisvaltaisessa kehittämisessä sekä kansallisten ja kansainvälisten yhteistyöverkostojen toiminnassa. Tutkinto-opiskelijat ovat tuoneet esille, että uusi valinnainen opintokokonaisuus on tärkeä lisä opintotarjontaan, sillä he eivät muissa opinnoissaan ole kokeneet saavansa riittävästi digipedagogisia valmiuksia suhteessa tulevan työelämän vaatimuksiin.

EduDigi- ja DigiErko-opiskelijat pohtimassa, mikä heitä innostaa digitaalisessa teknologiassa.
EduDigi- ja DigiErko-opiskelijat pohtimassa, mikä heitä innostaa digitaalisessa teknologiassa.

Opetus koostuu lähitapaamisista, asiantuntijoiden alustuksista, toiminnallisista työpajoista, opintovierailuista sekä itsenäisestä – ja pienryhmätyöskentelystä. Lisäksi opintojakson toteuttamisessa, verkostoitumisessa ja osaamisen jakamisessa hyödynnetään monipuolisesti digitaalisia työvälineitä ja palveluja. Olennaista on vahvistaa opiskelijoiden digipedagogista osaamista sekä kannustaa heitä toimimaan verkostomaista työtapaa hyödyntävinä relationaalisina asiantuntijoina. Tämä mahdollistuu nimenomaan tutkintoon johtavaa koulutusta ja täydennyskoulutusta siltaamalla sekä synergiaan tukeutumalla. Vaikka erikoistumiskoulutuksen sekä valinnaisen opintokokonaisuuden opetussuunnitelmat ovat erilliset, tapahtuu suurin osa opetuksesta samanaikaisesti. Tavoitteena on rakentaa tietoa yhteisöllisesti; opinnot tarjoavat tutkinto-opiskelijoille mahdollisuuden verkostoitumiseen sekä näköalapaikan kentällä tapahtuvaan, ajankohtaiseen kehittämistoimintaan, ja vastaavasti työelämässä toimivat opettajat pääsevät kuulemaan opettajankoulutuksen ajankohtaisista kehityssuunnista ja pohtimaan tulevien kasvatusalan ammattilaisten kanssa nykyisessä työelämässä toimimisen edellytyksiä ja mahdollisuuksia.

Oli mahtavaa, kun joukossa oli kasvatustieteen eri alojen opiskelijoiden lisäksi myös työssä olevia luokan- ja aineenopettajia, koska se avasi näkemyksiä ja perspektiivejä aivan uudella tavalla.

Noora Laakso

Helsingin yliopistossa nykyisin väitöskirjatutkijana työskentelevä Noora Laakso suoritti Oppiminen ja opettaminen digitaalisissa ympäristöissä -opintokokonaisuuden osana yleisen ja aikuiskasvatustieteen maisteriopintojaan lukuvuonna 2019–2020. Laakso kuvaa opintokokonaisuuden olleen hyvin merkityksellinen osa hänen opintojaan etenkin kokonaisuuden monipuolisen, osallistavan ja vuorovaikutteisen toteutuksen vuoksi. Erityisen arvokkaaksi hän koki mielenkiintoiset ja avartavat keskustelut niin toisten tutkinto-opiskelijoiden kuin erikoistumiskoulutuksessa opiskelevien opettajienkin kanssa.

 – Oli mahtavaa, kun joukossa oli kasvatustieteen eri alojen opiskelijoiden lisäksi myös työssä olevia luokan- ja aineenopettajia, koska se avasi näkemyksiä ja perspektiivejä aivan uudella tavalla. Opettajien kanssa keskustellessa havahtui ymmärtämään paremmin koulujen todellisuutta, kun kuuli käytännön arjesta ja haasteista, mutta toisaalta itse näki ja kuuli konkreettisesti näiden opettajien ammattitaidon ja innon työhönsä, Laakso muistelee.

Jaettu digitaalinen todellisuus

Opintokokonaisuudessa perehdytään tutkimus- ja kehittämistietoon pohjautuviin opetuskäytänteisiin ja kehittämismalleihin, digitaalisiin sovelluksiin, oppimisympäristöihin ja materiaaleihin digitaalisen yhteiskunnan teknologiaulottuvuudet ja eettiset kysymykset huomioiden. Pilottivaiheessa kerätyn opiskelijapalautteen perusteella digitalisaation mahdollistamaan pedagogiseen potentiaaliin tulisi niin kouluissa kuin yliopistollakin kiinnittää vielä nykyistä enemmän huomiota. Tämä edellyttää toki digitaalisen teknologian hyvää hallintaa, mutta ennen kaikkea digipedagogista osaamista.

Digitaalinen teknologia tulisi ymmärtää paitsi oppimisen välineeksi, myös oppimisen kohteeksi

Tiina Korhonen

– Digitaalinen teknologia tulisi ymmärtää paitsi oppimisen välineeksi, myös oppimisen kohteeksi, korostaa erikoistumiskoulutuksesta sekä valinnaisesta opintokokonaisuudesta vastaava yliopistonlehtori Tiina Korhonen.

Vaikka Laakso ei itse opiskellut luokanopettajaksi, koki hän opintokokonaisuuden korvaamattomaksi osaksi myös yleisen ja aikuiskasvatustieteen opintojaan.

– Tutkivasta tavasta oppia sekä teknologiasta ja koodaamisesta kiinnostuneelle ”ei-ope-opiskelijalle” opintokokonaisuuden lähipäivät olivat hauskoja ja innostavia ja harhauduin jopa miettimään, josko sittenkin olisi pitänyt opiskella luokanopettajaksi. Enimmäkseen kuitenkin mietin, miksi eivät kaikki luokanopettajaopiskelijat ole näillä opintojaksoilla verkostoitumassa, opettelemassa näitä asioita ja ammentamassa täydennyskouluttautuvien opettajien ammattitaitoa ja otetta työhönsä – itse olisin löytänyt täältä monta opettajaesikuvaa omalle opettajaksi kasvulleni, Laakso kuvailee.

Noora Laakso valtaamassa virtuaalimaailmoja opintovierailulla Upknowledge-yrityksessä.
Noora Laakso valtaamassa virtuaalimaailmoja opintovierailulla Upknowledge-yrityksessä.

Niin työelämään valmistautuvat kuin siellä jo toimivat opettajat kohtaavat jatkuvasti uudenlaisia muutoshaasteita ja täten heidän asiantuntijuuteensa kohdistuu erilaisia kehittämistarpeita sekä -odotuksia. Yhteistoiminnallisuuden kautta on kuitenkin mahdollista luoda jaettua ymmärrystä siitä todellisuudesta, jossa nykykouluissa toimitaan.

Laakson mukaan opintokokonaisuudelle osallistuminen kannatti.

– Kuten olen hehkuttanut kaikille opiskelukavereilleni, jotka vain jaksavat kuunnella; tämä on parasta, mitä olen yliopistolla päässyt opiskelemaan, niin sisällöllisesti, menetelmällisesti kuin kasvatustieteilijän identiteetin rakentamisenkin kannalta.

Kuluneen lukuvuoden aikana myös me opintokokonaisuuden järjestäjinä olemme olleet uuden edessä, kun koronatilanteesta johtuen opintokokonaisuus on toteutettu lähes kokonaan etänä. Joustavat opetusjärjestelyt ovat sujuneet kuitenkin hyvin ja koska tavoitteenamme on ohjata opiskelijoita digipedagogiikan asiantuntijoiksi digipedagogisesti mielekkäällä tavalla, on muutos tarjonnut meille ennen kaikkea mahdollisuuden kehittää opetustamme tältä osin yhä linjakkaammaksi. Opintokokonaisuus on jo siirtynyt kokeilusta käytännöksi, mutta iteratiivinen prosessi tai parastaminen ei pysähdy. Odotammekin jo innolla, mitä uutta voimme oppia ensi lukuvuoden Oppiminen ja opettaminen digitaalisissa ympäristöissä -opintokokonaisuuden parissa.

Kirjoittaja työskentelee projektisuunnittelijana Helsingin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan koordinoimassa Innokas-verkostossa ja vastaa Oppiminen ja opettaminen digitaalisissa ympäristöissä -erikoistumiskoulutuksen sekä -opintokokonaisuuden koordinoinnista.


0 kommenttia

Vastaa

Avatar placeholder

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *