Osana ULA-hankkeen 2. työpakettia Oulun yliopistossa pilotoitiin syksyllä 2019 monialainen, ilmiölähtöinen ilmastokasvatuksen opintojakso. Se koostui verkko-opinto-osasta ja projektityöskentelystä. Tämä teksti käsittelee viimeksi mainittua keskittyen projektiosan käytännöntoteutukseen ja opiskelijapalautteeseen. Projekti sai siihen osallistuneilta toimijoilta myönteisen vastaanoton ja koimme sen onnistuneen ilmastokasvatuksen edistämisessä.

Ilmastokasvatusta ja yhteisöllisyyttä

Projektiosan tavoitteena oli ilmastokasvatuksen edistäminen yhteisöllisesti. Opiskelijat suunnittelivat, toteuttivat ja arvioivat ilmastokasvatusprojektin tiimeittäin alakoulun opettajan sekä opettajankouluttajan ohjauksessa. Osallistujina oli kaksi kolmasluokkalaisten ryhmää. Projekti ajoittui viidelle viikolle ja sisälsi varsinaisen projektivaiheen lisäksi aloitus- ja päätöstapaamisen.

Projektityöskentelyn eteneminen

Projektityöskentely käynnistyi aloitustapaamisella, jossa luokanopettaja kertoi projektiin osallistuvista kahdesta oppilasryhmästä, omista ja oppilaiden toiveista projektin suhteen sekä käytettävissä olevista resursseista. Yliopiston näkökulmasta tuotiin esille esimerkiksi yhteisön ja oppijoiden tarpeiden huomioiminen, kokonaisvaltaisen ilmastokasvatuksen mallin hyödyntäminen sekä aktivoivien ja toimijuutta vahvistavien työtapojen tärkeys. Opiskelijat muodostivat kolme tiimiä, sopivat aikatauluista opettajan kanssa ja aloittivat projektisuunnittelun.

Kukin tiimi palautti osion alussa kuuden oppitunnin projektistaan yleissuunnitelman kommentoitavaksi sekä luokanopettajalle että opettajankouluttajalle. Opiskelijat saisivat kuitenkin melko vapaasti päättää projektin sisällöstä ja yksittäisten oppituntien toteutuksesta luokanopettajan kanssa. Käytännössä opiskelijatiimit suunnittelivat ja pitivät kolme kaksoistuntia kolmasluokkalaisille.

Yksi tiimeistä otti tavoitteeksi tutkivan työotteen harjoittelun ja ympäristöystävällisten valintojen hahmottamisen yhdessä lasten kanssa kouluympäristössä. He jakoivat oppilaat tutkijoihin, tohtoreihin ja professoreihin. Kaikilla lapsilla oli ilmastoon liittyvät tutkijanimet. Riippuen ryhmästä he tutustuivat esimerkiksi koulun jätepisteeseen, haastattelivat keittäjää tai tutustuivat virastomestarin kanssa lämmönjakohuoneeseen. Tavoitteena oli myös jätteen kertymisen seuranta, raportoiminen ja tilastollistaminen lapsilähtöisesti. Oppilaat keräsivät opitut asiat opiskelijoiden suunnittelemiin tutkijavihkoihin.

Toisen tiimin tunneilla tutustuttiin erilaisiin materiaaleihin ja lajitteluun. Opiskelijat esittelivät kierrätetyistä materiaaleista valmistettuja tuotteita ja pitivät visailun esineiden valmistusaineista. Lapset keksivät vanhoille tavaroille uusia käyttötarkoituksia ja valmistivat eläintarhan kierrätysmateriaaleista. Lisäksi he pelasivat roskabingoa (lajitteluharjoitus) ja osallistuivat Kahoot-visaan, jonka aiheena oli maatuminen. Kaikilla tunneilla oli sama rakenne, joka sisälsi keskustelua, videon ja visailun (digitaalisuutta) sekä konkreettista tekemistä kuten askartelua tai materiaalien tunnistamista niiden ominaisuuksien perusteella esimerkiksi rypistyskokein.

Oppilaat valmistivat kierrätyseläintarhan.

Kolmannen tiimin tavoitteena oli luontosuhteen edistäminen ja luonnon monimuotoisuuden tiedostaminen. Opiskelijat järjestivät oppilaille esimerkiksi toiminnallisen tunnin koulun lähimetsässä. He tekivät yhdessä lasten kanssa ympäristötaideteoksen ja koko luokka loi yhteisen posterin vanhoista aikakauslehdistä kuvia leikkaamalla. Posteri sisälsi oppilaiden mukaan ja opiskelijoiden raportoimana seuraavan viestin:

”Me halutaan kertoa, että suojellaan vesialueita ja syödään luontoystävällistä ruokaa. Me säästetään luontoa tuleville sukupolville, eikä me haluta roskata luontoa. Me pyöräillään ja kävellään kouluun. Syödään enemmän kasvisruokaa ja me ollaan enemmän eläinten kanssa eikä metsästetä eläimiä. Urheilkaa enemmän! Me tehdään yhteistyötä.”

Projektiosan lopuksi oli päätöstapaaminen, jossa tiimit kertoivat projekteistaan ja oppilaat antoivat palautetta. Lisäksi kurssilaiset ja lapset esittelivät projekteissa tehtyjä tuotoksia. Oppilaiden lähdettyä seuraavalle tunnille opiskelijat toivat esille kokemuksiaan. Juttua riitti niin paljon, että tapaaminen venyi yliajalle.

Kukin tiimi laati projektistaan raportin, jossa opiskelijat muun muassa arvioivat projektinsa onnistuneisuutta. Opintojakson kehittämistä silmällä pitäen luokanopettajaa ja opiskelijoita pyydettiin myös pohtimaan projektiosion vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia (SWOT-analyysi Webropolissa). Kullekin tiimille koostettiin toisten opiskelijoiden ja luokanopettajan antamista palautteista yhteenvedot.

Tiimityöskentely projektin vahvuutena

Palautteissa projektityöskentely nähtiin kiinnostavana ja mielekkäänä lähestymistapana, mikä oli myös houkutellut osan opiskelijoista mukaan opintojaksolle. Projektiosan katsottiin konkretisoivan verkko-opintojen osuutta ja antavan eväitä omaan ammatillisuuteen. Osion kuvailtiin mahdollistavan pääsyn syvälle ilmastokasvatukseen ja antavan opiskelijalle itselleen uutta tietoa omista ratkaisuista opettajana.

“Projektityöskentelyssä kaikki voittavat: Oppilaat saavat sekä vaihtelua että kokea erilaisia opettajia, opiskelijat näkevät tavallisen koulun arkea, ja koulu saa projektista jotain, mitä se ei muuten saisi.”

Opettajan palaute

Opiskelijat mainitsivat palautteissaan vahvuudeksi myös tiimityöskentelyn. Sitä pidettiin tärkeänä harjoiteltavana taitona. Tiedekunnan eri suuntautumisvaihtoehdoissa opiskelevilla tiimiläisillä oli myös erilaista osaamista, josta oli hyötyä projektivaiheessa. Luokanopettajaa kiitettiin hyvästä ohjauksesta. Yksi kurssilaisista toi esille myös sen, että ”useampi tunti mahdollisti opitun hyödyksi käyttämisen”.

Koulun opettaja antoi opiskelijoille tunnustusta hyvin valmistelluista ja monipuolisista tunneista. Hänen mukaansa projektityöskentelyssä kaikki voittavat: Oppilaat saavat sekä vaihtelua että kokea erilaisia opettajia, opiskelijat näkevät tavallisen koulun arkea, ja koulu saa projektista jotain, mitä se ei muuten saisi. Opettaja oli projektiin tyytyväinen. Hänen esille nostamat kehitysehdotukset olivat huomioita asioista, jotka nyt onnistuivat, mutta olisivat saattaneet mennä pieleen. Oppilaat pitivät erityisesti kierrätysmateriaaleista toteutetun eläintarhan askartelemisesta, Kahoot-tehtävistä, ulkona työskentelystä ja luokan yhteisen posterin tekemisestä. Lapsilta tulleet negatiiviset kommentit olivat yksittäisiä tehtävien toteutuksiin liittyviä huomioita. Luokanopettajan mukaan oppilaat kokivat projektitunnit hyvin myönteisesti. Yksi opiskelijoista kuvaili, että ”lapsiryhmän innostuneisuus aiheeseen auttoi projektin toteutuksessa”.


Esimerkkejä yhden opiskelijatiimin saamasta positiivisesta palautteesta.

Opiskelijoiden antamassa palautteessa projektiosan heikkoutena esille nousi, että se toteutettiin alakoululla, mutta osa kurssilaisista ei opiskele luokanopettajaksi. Heterogeenisen opiskelijaryhmän ja tiimityöskentelynä toteutettavan projektin yhdistelmä ei välttämättä mahdollista sitä, että jokainen kurssilainen pääsisi tekemään projektin toivomassaan kasvatusyhteisössä. Kyse on myös erilaisten mahdollisuuksien järjestämisen käytännön haasteista ja resurssoinnista. Lisäksi näemme eri ikäryhmien ohjaamiseen tutustumisen hyödylliseksi kaikille kasvattajille. Edellä mainituista näkökulmista huolimatta ymmärrämme, että moni opiskelija kokee mielekkäimmäksi vaihtoehdoksi projektin toteuttamisen oman suuntautumisvaihtoehdon mukaisessa kasvatusyhteisössä (esim. päiväkodissa) ja pyrimme mahdollistamaan sen paremmin tulevaisuudessa.

SWOT-analyysissä nousi esille mahdollisena uhkatekijänä projektitoteutukselle epäselvyys roolijaosta luokanopettajan ja opiskelijoiden välillä sekä työnjaon epätasapuolisuus opiskelijatiimin sisällä. Ne eivät kuitenkaan tällä kertaa osoittautuneet ongelmiksi. Lisäksi aika eri näkökulmasta tarkasteltuna (aikataulutukset, erilaiset mahdollisuudet käyttää aikaa ja eteen tulevien aikataulumuutosten yhteensovittaminen) voi olla haaste useiden toimijoiden kanssa tehtävässä yhteistyössä. Kurssia pilotoitaessa opiskelijoiden ja koulun aikataulut onnistuttiin onneksi sovittamaan yhteen sujuvasti.

”Mahdollisuudet ovat projektiosassa suuret ja kiinni opiskelijoista itsestään.”

Opiskelijan pohdintaa

Opiskelijoilta tuli myös konkreettisia ehdotuksia projektiosan parantamiseksi. He toivoivat esimerkiksi, että suunnitteluun olisi käytettävissä yksi lisäviikko projektivaiheen alussa, tiimien yleissuunnitelmat olisivat kaikkien ryhmien nähtävillä päällekkäisyyksien välttämiseksi ja että jokaisella tiimillä olisi oma luokka opetettavana. Projektiosan tarjoamien mahdollisuuksien näkökulmasta yhden opiskelijan luonnehdinta on kuvaava: ”Mahdollisuudet ovat projektiosassa suuret ja kiinni opiskelijoista itsestään.” Opiskelijat arvostivat tilaisuutta toteuttaa projektit pitkälti heidän itse määrittämillään tavoilla. Kaiken kaikkiaan erityisesti opintojakson projektiosaan on oltu tyytyväisiä sekä täällä koulussa että yliopistolla.

Oulun ULA-tiimissä ovat työskennelleet Hanna Alakiuttu, Sari Harmoinen ja Leena Pääsky