Luokanopettaja Heikki Jyväsjärvelle opettajan työ on parhaimmillaan sitä, että saa tukea oppilaan kasvamista aidossa vuorovaikutuksessa. Yhtenä opettajan ensisijaisista tehtävistä Heikki Jyväsjärvi pitää oppilaantuntemuksen kehittämistä ja yhdessä tekemisen taitojen tukemista. Tänä päivänä Jyväsjärvi ajattelee, että kontrollin kautta on vaikea luoda aitoa oppimista tukevaa ilmapiiriä. Tiukoista raameista luopuminen ei kuitenkaan ole tapahtunut itsestään.

Kun Heikki Jyväsjärvi aloitti työnsä opettajana, hän pyrki kontrolloimaan luokkatilanteita ja kaikkea, mitä koulussa tapahtuu. Hän huomasi kuitenkin, että tämä lähtökohta tuntui väärältä eikä istunut hänen arvoihinsa. Vuosien varrella hän alkoi luopua opettajajohtoisuudesta ja huomasi yhteishengen paranevan sen seurauksena. Luottamuksen ja vapauden lisääminen ei aiheuttanutkaan kaaosta, vaan muutti luokan tekemistä ja tuki oppilaiden hyvinvointia. Yhteisölliseen ja hyvinvointia tukevaan oppimiseen panostaminen edellytti tuttujen oppisisältöjen kriittistä tarkastelua, priorisointia ja myös luopumista. Jyväskylän kaupungin OPS-työskentelyyn osallistuminen mahdollisti verkostoitumisen ja ajatusten vaihtamisen muiden koulun kehittämisestä kiinnostuneiden kollegoiden kanssa. Jyväsjärvi tukeutuukin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin ja toteaa, että voi nyt hyvällä omallatunnolla luopua joistakin ainekohtaisista sisällöistä ja oppikirjakeskeisestä tuntien suunnittelusta.


“Eihän mikään ryhmä rupea töihin tosta noin vaan, ja vielä vähemmän jos ryhmää pusketaan ja kontrolloidaan.”

Kuinka luokan ja koulun toimintakulttuuria voi kehittää hyvinvointia paremmin tukevaksi? Erityisen tärkeänä Heikki Jyväsjärvi pitää sitä, että oppilaat tulevat aidosti kohdatuiksi ja kuulluiksi. Eräänä konkreettisena keinona Jyväsjärvi mainitsee sääkarttatyöskentelyn, jossa oppilaat kertovat kuulumisia sääkarttamerkkien avulla. Tällaiset pysähtymisen paikat, joissa opettaja osoittaa oppilaille haluavansa tietää heidän elämistään, voidaan ottaa luokan kulttuurikäytänteiksi. Arvioinnin hän näkee laajana oppilaan yksilöllistä kehittymistä tukevana toimintana, joka ei perustu stardardoidulle numeraaliselle mallille, vaan auttaa oppilasta tunnistamaan sellaiset askeleet, jotka vievät häntä eteenpäin omassa oppimisessaan. Hän pyrkii järjestämään oppimistilanteet niin, että pääsee mahdollisimman paljon istumaan oppilaiden viereen ja kuuntelemaan sekä seuraamaan heidän työskentelyään.


“Mikään oppisisältö ei ole niin tärkeää kuin taidot olla yhdessä, tehdä yhdessä ja päästä sitä kautta semmoiseen ilmapiiriin, että saa itsestään edes jotakin irti. Kontrollin kautta se ei tapahdu, koska silloin oppii vain tottelemaan.”

Opettajuuden kysymysten kanssa painiskeleville kollegoilleen Jyväsjärvi haluaisi sanoa, että mikään oppisisältö ole niin tärkeää kuin taito olla ja tehdä yhdessä. Hyvinvointi on oppimisen edellytys, ja hyvinvointi kasvaa luottamuksen sekä kohtaamisen avulla, Jyväsjärvi kiteyttää ajatteluaan. Oppimista tapahtuu mukavuusalueen reunamilla ja sen ulkopuolella, ja sinne pääseminen on helpompaa ja turvallisempaa jonkun tukiessa ja kannustaessa. Opettaja ei siten enää ole ylhäältä alaspäin tilanteita tarkkaileva auktoriteettihahmo vaan vierellä kulkija, joka auttaa oppilasta kehittymään ja oppimaan hänen yksilöllisen tilanteensa huomioon ottaen.

ULA-hankkeen tuottamissa videoissa Heikki Jyväsjärvi kertoo ajatuksistaan hyvinvointioppimisesta sekä arvioinnista.