Suomalaiset opettajat pitävät työstään ja ovat työhönsä tyytyväisiä. Näin voisi summata olennaisimman TALIS 2018 -tutkimuksesta. TALIS eli Teaching and Learning International Survey -tutkimus on OECD:n johtama kansainvälinen selvitys, jossa on perehdytty rehtoreiden ja opettajien käsityksiin koskien ammatillista kehittymistä, koulun työskentelyilmapiiriä ja opetusta sekä oppimista. Tutkimus toteutettiin vuonna 2018 ja Suomessa siihen kerättiin aineistoa noin 2 800 yläkoulun opettajalta ja 150 yläkoulun rehtorilta.

Vaikka Suomessa opettajankoulutuksen hakumäärät pienenevät, opettajan työhön silti sitoudutaan yhä vahvasti ja ammattia arvostetaan, osoittaa tuore kansainvälinen opettajatutkimus. Suomessa peruskoulun ylempien luokkien (7–9) opettajat arvostavat omaa työtään ja ovat ammattiinsa tyytyväisiä. Opettajan ydintehtävä ei myöskään ole muuttunut, vaikka työhön onkin tullut muutoksia. Oppilaiden hyvinvointi on opettajille hyvin tärkeää, ja suurin osa heistä ei vaihtaisi ammattiaan. Myös esimerkiksi OAJ:n opettajabarometrin (2017) mukaan enemmistö opettajista on työhönsä melko tai erittäin tyytyväinen, tosin tyytyväisyys on laskenut 2010-luvun edetessä. Kehitysmyönteisyyttäkin löytyy: TALIS 2018 -tutkimuksen mukaan opettajista enemmistö koki, että suurin osa heidän kollegoistaan on avoin muutoksille, kehittää innovatiivisesti opettamista ja tukee toisiaan uusien ideoiden toteuttamisessa. 


“Vaikka Suomessa opettajankoulutuksen hakumäärät pienenevät, opettajan työhön silti sitoudutaan yhä vahvasti ja ammattia arvostetaan.”

Uutta luova asiantuntijuus -hanke kytkeytyy vahvasti opettajien ammatillisen kehittymisen tukemiseen, ja sainkin mahdollisuuden keskustella Suomen TALIS-tutkimuksesta vastaavan erikoistutkija Matti Taajamon kanssa. Taajamo on ollut toteuttamassa myös vuoden 2013 TALIS-tutkimusta sekä esimerkiksi Pedagoginen asiantuntijuus liikkeessä -hanketta, jossa selvitettiin opettajien kokemuksia erilaisista urapoluista ja ajatuksia ammatin vaihtamisesta. Siten hänellä on hyvä käsitys siitä, millaisia kokemuksia suomalaisopettajilla on omasta työstään. Olemme istahtaneet kahville aurinkoisena joulukuun aamuna Jyväskylän yliopiston Ruusupuisto-rakennuksen kahvioon. Haluan kuulla, mitä Taajamo ajattelee tutkimuksen tuloksista ja miten hän suhteuttaa ne muuhun kokemukseensa opettajuuden tutkijana. Lisäksi olen kiinnostunut tietämään, millaisena Taajamo näkee idean ULA-hankkeen toiminnan takana.

TALIS 2018 -tutkijoiden mukaan täydennyskoulutuksen tulisi keskittyä nykyistä enemmän koulun toimintakulttuurin yhteisölliseen kehittämiseen

Suomalaisopettajat siis suhtautuvat täydennyskoulutukseen myönteisesti ja haluavat kehittää itseään. Opettajien osallistuminen pitkäkestoiseen ammatillista kehittymistä tukevaan koulutukseen näyttää kuitenkin olevan hiipumassa, ja täydennyskoulutusta tulisikin kehittää niin, että se soveltuu opettajien omiin ammatillisen kehittymisen tarpeisiin ja tarjoaa virikkeitä ja inspiraatiota omaan opetukseen. Esteitä täydennyskouluttautumiselle ovat opettajien mukaan erityisesti työaikataulut, ajanpuute, kannustimien puute ja taloudelliset rajoitteet. Täydennyskoulutus on Suomessa myös hyvin pirstaloitunutta, selittää Taajamo.


”Olisi tärkeää, että kouluissa tunnistettaisiin opettajien erityisosaamiset ja taidot, ja että rakennetaan sellainen ilmapiiri, jossa autetaan toisia, kysytään apua eikä tarvitse pärjätä yksin ja olla hyvä kaikessa. Tämä kaikki linkittyy myös työhyvinvointiin.”

Mitä opettajat sitten kaipaavat täydennyskoulutukselta? Ainakin digitaitoja ja lisää valmiuksia arvioinnin toteuttamiseen. Opettajat luottavat omiin kykyihinsä, mutta esimerkiksi oppilaiden motivoinnissa ja teknologian pedagoginen hyödyntäminen koetaan haasteellisena. Aineenopettajien oma sisältöosaaminen onkin vahvaa, mutta pedagogisen osaamisen erityispiirteisiin he kaipaisivat lisää tukea. Muihin TALIS-maihin verrattuna suomalaisten yläkoulun opettajien tunnistamat kehittämistarpeet ovat sangen pieniä. Tämä johtunee siitä, että Suomessa opettajilla on maisteritason laaja koulutus, joka vahvistaa asiantuntemusta.

TALIS 2018 -tutkijat peräänkuuluttavat sekä kansainvälisellä että kotimaisella tasolla sitä, että opettajien täydennyskoulutus keskittyisi enemmän myös kouluyhteisön kokonaisvaltaiseen kehittämiseen. Samalla tulisi kuitenkin tukea yksilöiden kehittymistä ja omien osaamistarpeiden toteutumista. Toisaalta pitääkö jokaisen opettajan olla hyvä kaikessa, vai voisivatko opettajat tukea enemmän toisiaan, kysyy Taajamo. ”Olisi tärkeää, että kouluissa tunnistettaisiin opettajien erityisosaamiset ja taidot. Rakennetaan sellainen ilmapiiri, jossa autetaan toisia, kysytään apua eikä tarvitse pärjätä yksin ja olla hyvä kaikessa. Tämä kaikki linkittyy myös työhyvinvointiin.”

Laajempi koulun kehittämisen malli ja sen peräänkuuluttaminen ei siis poissulje yksilöllisiä koulutuksia tai vähättele eri opettajien omia kiinnostuksenkohteita, vaan keskittyy kehittämään koulua yhteisönä sellaiseen suuntaan, jossa pedagogiikkaa ja koulun toimintakulttuuria kehitetään yhdessä ja yksilöt voivat paremmin jakaa omaa osaamistaan ja kehittää itseään kuormittumatta liikaa. Tällaista koulujen yksilölliset tarpeet huomioivaa täydennyskoulutusta myös ULA-hanke on kehittämässä.


“Täydennyskoulutuksen tulisi etsiä keinoja yhteistyötä hankaloittavien rajojen murtamiseen.”

ULA-hankkeen tavoitteena on sillata opettajien elinikäistä koulutusta siten, että opettajat ja opettajaopiskelijat oppivat yhdessä ja toisiltaan

Kuinka tukea koulun yhteisöllistä kehittämistä ja elinikäistä oppimista?

Osana kouluyhteisön kehittämistä ULA-hanke pyrkii siltaamaan opettajien perus- ja täydennyskoulutusta tuomalla opettajaopiskelijat kouluille jakamaan ajankohtaista osaamistaan ja toisaalta tutustumaan aidon koulun toimintaan. Opettajaopiskelijoiden läsnäolo opettajien työpareina tai isompina tiimeinä voi mahdollistaa myös sen, että koulun opettajilla on aikaa havainnoida oppilaiden työskentelyä eri tavalla kuin arjen kiireissä. Lisäksi opettajat voivat saada uusia pedagogisia ideoita ja tarkastella kouluaan erilaisista näkökulmista.

Täydennyskoulutus toteutetaan yhteistyössä kunnan ja koulun johdon kanssa, jolloin esimerkiksi perinteiset lukujärjestysrakenteet joustavat. Taajamo kokee tällaisen täydennyskoulutuksen myönteisenä, sillä kun siirretään täydennyskoulutus kouluille ja lähdetään kehittämään koko koulua yhdessä, sekä tuodaan mukaan opettajankouluttajien sekä opettajaopiskelijoiden tuki, poistuu moni opettajien TALIS-tutkimuksessa mainitsema este täydennyskoulutukseen osallistumiselle.

Yhteistyön lisääminen on tärkeä osa tämän päivän koulujen kehittämistä. Täydennyskoulutus voisikin etsiä keinoja yhteistyötä rajoittavien ja hankaloittavien rajojen murtamiseen, pohtii Taajamo. Opettajat saattavat esimerkiksi jännittää, tulevatko he arvostelluiksi kollegoiden puolesta, mikäli koulussa toteutettaisiin yhteisopettajuutta. Opettajat tarvitsisivat uskallusta ylittää näitä yhteistyön tekemistä vaikeuttavia kynnyksiä, ja siihen tarvittaisiin paitsi rakenteellisia muutoksia, myös asenteiden ja arvojen näkyväksi tekemistä ja yhteisen ymmärryksen rakentamista. Asenteista puhuttaessa on syytä myös haudata ennakko-oletukset esimerkiksi opettajan työiän yhteydestä kehittämismyönteisyyteen, muistuttaa Taajamo. ”Ei voida yleistää, että nuoret opet ovat edistysmielisiä ja vanhat ei, vaan asenteet vaihtelevat laajemmin, ja niihin vaikuttaa moni tekijä.”


”Opettajankoulutus tulisi nähdä elinikäisenä jatkumona, joka toteutuu läpi opintojen ja työuran, ja jonka eri vaiheissa on erilaisia painotuksia.”

Meidän on aika lopetella ja siirtyä takaisin muiden töiden pariin. Olemme keskustelleet pitkän tovin opettajuudesta sekä koulun ja opettajankoulutuksen kehittämisestä. Olemme pohtineet sitä, mitä TALIS-tutkimus jättää kertomatta, ja millaisia tarinoita tutkimukseen osallistuneiden opettajilla olisi kerrottavanaan. Erityisesti mieleemme on noussut erilaisia kysymyksiä. Nykypäivän opettajankoulutus korostaa muun muassa ilmiölähtöistä oppimista ja oppiainerajat rikkovaa yhteistyötä. Siirtyykö opettajan peruskoulutuksen yhteisöllisyys ja tiimiosaaminen tulevien opettajien mukana kouluihin, ja otetaanko työyhteisössä huomioon eri opettajien osaaminen vahvuuksina, joita jakamalla koko koulu voi oppia ja kehittyä? Voisiko sama yhteisöllisyyden sanoma näkyä myös täydennyskoulutuksessa?

Näitä kysymyksiä Taajamo toivoisi täydennyskoulutuksen kehittäjien pohtivan. Samalla myös opettajien yksilöllisen kehittymisen mahdollisuudet sekä hyvinvointi tulisi turvata. ”Opettajankoulutus tulisi nähdä elinikäisenä jatkumona, joka toteutuu läpi opintojen ja työuran, ja jonka eri vaiheissa on erilaisia painotuksia.”

Tähän blogitekstiin on haastateltu erikoistutkija Matti Taajamoa. Taajamo työskentelee Jyväskylän yliopistossa Koulutuksen tutkimuslaitoksella. Hänen tutkimuksensa painopisteinä ovat opettajuus ja opettajan ammatillisen osaamisen kehittyminen.

Lue lisää suomalaisopettajien ja -rehtorien TALIS 2018 -tuloksista täältä!