Työyhteisöissä on lukuisia tekijöitä, jotka kannustavat meitä tekemään yksin ja välttämään yhteistyötä. Tekijät ovat yhtäältä rakenteellisia, mutta myös meistä työntekijöistä syntyviä. Siinä missä toiselle yhteistyö on voimavara ja motivaattori, toinen näkee yhteistyön haastavana. Yhteistyöstä saadut epätasa-arvoiset tai huonot kokemukset voimistavat kielteisyyttä. Yhteistyö on taito, jossa voidaan kehittyä.

Opettaja 1: Hei muuten, ollaanko me vielä suunniteltu mitään yhteistä keväälle? Pitäisikö meidän hieman katsella, koska viimeksi ne teemapäivät toimi kivasti. Löydettäisiinkö me jostain aikaa suunnitella vähän vastaava uudella teemalla?

Opettaja 2: Joo miksi ei. Mä koin jotenkin, että ne päivät oli tosi haastavat suunnitella. Oisko sulla joku valmis idea? Mulla on kalenteri jo nyt tosi täynnä. Mut toki voin olla jollain osalla mukana.

Vaikka edellä kuvattu tarina onkin tässä muodossa fiktiivinen, se on rakentunut todellisten tutkimushaastatteluiden pohjalta. Tarinan fiktiivisten opettajien dialogi on kuvitteellinen, mutta perustuu oikeiden opettajien ajatuksiin. Tätä samaa kerronnallista tekniikkaa on tutkimusartikkelissaan hyödyntänyt luovasti ULA-hankkeen tutkija ja väitöskirjansa parissa ahertava Anne Martin.

Koulun perustehtävänä on tarjota oppilaalle mahdollisuus hankkia yleissivistys, suorittaa oppivelvollisuus sekä lisätä yhteisöllisyyttä ja tasa-arvoa. Kaikki ymmärrettäviä ja hienoja arvoja itsessään. Erityisesti kiinnitymme tässä artikkelissa yhteisöllisyyteen, joka voidaan kuitenkin nähdä olevan enemmän yhteydessä kahteen muuhun kuin niistä erillään olevana teemana.

Yhteisöllisyyden teeman mukaisesti opetussuunnitelmassa puhutaan kouluista oppivina yhteisöinä: Koulu toimii oppivana yhteisönä ja kannustaa kaikkia jäseniään oppimiseen. Oppiva yhteisö kehittyy dialogin avulla. Yhdessä tekeminen ja osallisuuden kokemukset vahvistavat yhteisöä. OPS:n perusteella oppiva yhteisö on toimintakulttuurin kehittämistä ohjaava periaate. Toisin sanoen, jokaisen koulun tulisi pyrkiä kehittämään toimintakulttuuriaan kohti oppivaa yhteisöä.

Opettaja 1: Joo okei ymmärrän. En mä sua mihinkään oo pakottamassa, mutta jotenkin siitä päivästä jäi niin hyvä fiilis. Oppilaat oli tosi innostuneesti mukana.

Opettaja 2: Musta se vaikutti vähän sekavalta, että varmaan pitäis tosi paljon miettiä kunnolla uusiksi. Mut voidaan me jotain vaikka omien luokkien kanssa tehdä. Silleen kun tässä on aiemminkin ollut. Että tehdään se Eurooppa-jakso vaikka samaan aikaan.

Mitä oppivan yhteisön tulisi sitten olla? Käsitteiden ymmärtäminen ja niiden todeksi tekeminen ei ole helppoa hektisen arjen ja vähäisen yhteisöllisen toiminnan keskellä. On selvää, että muutokset eivät tässäkään asiassa tapahdu nopeasti, mutta se ei tarkoita sitä, että toimintakulttuuria ei voitaisi kehittää kouluyhteisöstä kummuten. Lähestymistavassa työntekijät ovat aktiivisesti mukana tunnistamassa yhteisön haasteita, toimintaa ohjaavia rakenteita ja muokkaamassa koulua kokonaisvaltaisen käsityksensä avulla.

Palataan aiempaan opettajien keskusteluun. Kuten huomasimme, oli opettajilla keskenään erilainen ajatus ja lataus yhteistyöhön. Toinen opettajista on kiinnostunut yhteistyön tekemisestä, vaikka kovin suunnitelmallisesti sitä ei olekaan tehnyt. Toinen opettajista on yhteistyön suhteen varautuneempi, Hänen mielessä voivat pyöriä aiempien kokeilujen sekavuus, omat kiireet ja vähäiset tukitoimet, jotka mahdollistaisivat yhteistyön syventymisen. Voivatko tarinan opettajat erilaisine käsityksineen mitenkään kohdata ja tulla kuulluiksi yhteisössään?

Olisiko kuitenkin helpompaa, jos jälleen kerran yritettäisiin tuoda kouluun uusi mallinnus koulun ulkopuolelta, kouluttaa rehtori ja muutama johtotiimin opettaja välittämään uusi tieto koululle ja kannustaa kaikkia muuttumaan, tai edes mukautumaan uuteen tilanteeseen. Saisiko tämä opettajat lähentymään toisiaan ajattelussaan?

Monessa koulussa ja työyhteisössä esiintyy yhteisöllisyyttä, rakenteiden tiedostamista ja aktiivista kehittämistä. Vaikka kehittäminen ei olisi edes kovin johdonmukaista tai siihen ei olisi riittävästi irrotettavissa aikaa, useat opettajat työskentelevät arjessa kollektiivisesti ja oppilaita osallistaen. Tarkoitus ei olekaan kilpailla siitä, missä koulussa tehdään eniten asioita yhdessä tai osallistetaan oppilaita eniten, vaan pohtia, mitkä ovat meidän koulun vahvuudet ja heikkoudet.

Maailmassa ei ole olemassa työtä, jossa emme voisi vielä kehittyä. Voimme saada uusia apuvälineitä, muuttaa prosesseja tai kehittää työoloja. Yhteistyötäkin voidaan kehittää harjoittelemalla. Koulu tarjoaa lukuisia kysymyksiä yhdessä ratkottavaksi, mutta niiden ratkomiseen on paneuduttava, mikä taas vaatii asteittain vaikeutuvien kysymysten esittämistä: mitä muutamme, miten muutamme ja miksi edes muutamme?

Photo by James Thomas on Unsplash
Olemme altistuneita seuraamaan toimivia tiimejä ja muistamme joukkueet, jotka saavuttavat menestystä. Miten ajattelumme tiimityöstä muuttuisi, jos voisimme seurata näiden tiimien harjoittelua, kehittymistä ja haastavia kokemuksia, jotka ovat välttämättömiä tiimin toiminnan kannalta?

Jos haluamme muuttaa toimintakulttuuria, meidän on päästettävä irti uponneiden kustannusten harhasta. Kuulostaa perusteettomalta uskoa, että jokin toimintapamme on toimiva vain sen takia, että sääntöjen ja käytänteiden sopimiseen on uhrattu lukematon määrä kokoustamista ja ohjeistamista.

Opettaja 1: Okei mä koitan miettiä jotain itsekseni sitten. Jaahans, joko se kello soikin jo. Pitää mennä aloittelemaan tuntia. Jatketaan tästä taas. Mä voin laittaa sun kupin pesukoneeseen.

Sitoutuminen muutokseen on mahdollista vain, jos muutoksen toteuttajien ajattelu- ja kehittämistyötä arvostetaan. Arvostusta voidaan osoittaa kannustuksen ohella myös esimerkiksi resurssoimalla aikaa kehittäjätiimille.

Samalla kun tiimi työskentelee, harjoittelee se jatkuvasti tiedostamattakin yhteistyötä. Tällöin tiimiläisille avartuu kuva siitä, millaisia taitoja, tietoja ja osaamista työyhteisössä on. Yhteisöllisyyden yhtenä päämääränä on, että se näkyy myös oppilaiden arjessa ja oppimisessa. Sillä se on lopultakin koulun perustehtävä. 

Hei keskisuomalainen lukija, oletko tulossa KEOS 2019 -Kasvatus- ja opetusalan suurtapahtumaan?

Uutta luova asiantuntijuus -hanke esittäytyy 16.11. Paviljongin Luentosalissa 8 klo. 9.45. Tervetuloa inspiroitumaan ammatillisesta oppimisesta ja koulun kehittämisestä oppilaan parhaaksi. Esityksemme alkaa lyhytelokuvalla koulun muutoksesta, minkä jälkeen keskustelemme ja jaamme ajatuksia yhdessä. Työpaja on osa Uutta luova asiantuntijuus (ULA) -hanketta. KEOS:
https://peda.net/jyvaskyla/keos

Katso lisää hankkeesta: uuttaluova.fi

Tapahtuma Facebookissa. Klikkaa itsesi mukaan ja saat muistutuksen lähempänä tapahtumaa.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *